Kryddsalvia
Garden sage
Echter Salbei
Salvia officinalis
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
Maustesalvia, rohtosalvia, ryytisalvia
Kryddsalvia
Garden sage
Echter Salbei
Salvia on Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena kasvava puolipensas, jolla on karvaiset harmahtavat lehdet ja siniviolettiset kukat. Salvian koti on Välimeren alueella, ja sukuun kuuluu noin 750 lajia. Keski-Eurooppaan salvian uskotaan tulleen roomalaisten sotilaiden mukana, sillä he kuljettivat salviaa mukanaan siemeninä ja taimina valloittamiinsa maihin. Ja kun hollantilainen kauppalaiva vei salviaa mukanaan Kiinaan, kiinalaiset ihastuivat kasviin niin, että halusivat sitä itselleen tarjoten vastineeksi omaa parasta teetään kolminkertaisen määrän. Kiinassa salviaa viljelläänkin paljon ja siellä suositaan pelkästään salviasta valmistettua teetä pöytäjuomana. Pohjolaan salvia tuli luostarilaitoksen mukana. Kasvin nimi tulee latinan sanoista "salvare", parantaa, ja "officinalis", lääkkeenä käytetty. Salvia onkin vanhimpia rohtokasveja, jota on käytetty rohdostarkoituksiin jo 6000 v. sitten. Salviasta on olemassa latinankielinen lentävä lause "Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?", eli miksi miehen annettiin kuolla, kun puutarhassa kasvaa salviaa.
Salvian viljelyä rajoittaa Suomessa sen huono talvenkestävyys varsinkin vähälumisilla alueilla. Jos salvia sattuu menestymään talven yli, se kukkii ja kylväytyy itse uudelleen. Nuoret taimet talvehtivat usein paremmin kuin vanhat puutuneet kasvit. Jos salviaa ottaa syksyllä kellariin talvehtimaan , kasvista voi leikata pistokkaita kevättalvella.
Salviaa on käytetty keskiajalla teehen, viiniin, tupakkaan, leipään, juustoon, olueeseen, hunajaan ja hilloihin. Salvialla on merkillinen vaikutus poistaa ruuasta rasvainen maku ja korostaa ruuan omaa makua. Lähes kaikkiin liharuokiin voi käyttää salviaa: kastikkeisiin, kyljyksiin, keittoihin, lihaliemiin, jauheliharuokiin, pastoihin ja risottoihin. Liharuokien lisäksi salvia sopii kaali-, sipuli- ja papuruokiin. Runsas persiljan käyttö miedontaa salvian makua. Myös rosmariini sopii hyvin salvian kanssa käytettäväksi. Maailman parhaimpiin keittoihin kuuluva Saint Germain -keitto saa makunsa kourallisesta salviaa. Nimensä keitto on saanut Saint Germainin kreivistä, joka eli salvian ansiosta hirvittävän vanhaksi. Hän myi kalliilla hinnalla reseptinsä Tanskan hallitukselle, ja siitä tuli Tanskan valtion omaisuutta.
Salviassa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormonia, jolla on suotuisa vaikutus vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin ja kivuliaisiin kuukautisiin. Se ehkäisee hikoilua ja lievittää kuumia aaltoja. Salvia auttaa myös hermostoperäiseen ja infektiotautien aiheuttamaan hikoiluun. Hikoilua estävä vaikutus perustuu kasvin sisältämiin glykosideihin. Salvia ehkäisen syljen ja maidon eritystä ja sopii imetystään lopettaville äideille. Salvialla on myös verensokeria alentava vaikutus, jota diabeetikot hyödynsivät ennen insuliinin keksimistä; tosin tietämättöminä oman sairautensa nimestä. Salvian eteeristä öljyä käytetään yskänlääkkeissä limaa irrottavana ja yskänärsytystä lievittävänä rohtona. Salvia sisältää runsaasti parkkiaineita, jotka yhdessä eteerisen öljyn kanssa vaikuttavat lääkitsevästi tulehduksiin. Tulehtuneisiin ikeniin voi tehdä salvian lehdistä suuvettä tai pureskella tuoreita salvian lehtiä. On kuitenkin syytä varoa suun limakalvoja ja käyttää salviaa vain pieniä määriä kerrallaan.
Salvian sisältämästä eteerisestä öljystä n. 35-60% on myrkyllistä tujonia. Pitkäaikainen ja runsas salvian käyttö voi aiheuttaa vakavia hermosto- ja ruuansulatushäiriöitä. Raskaana oleville tai imettäville naisille salviaa ei suositella eikä myöskään lapsille.
Kosmetiikassa salviaa käytetään kasvovesiin, kylpyihin, suun ja hampaiden hoitoon. Salvia puhdistaa, supistaa ja hoitaa ärtynyttä ihoa sekä rauhoittaa auringonpolttamaa ihoa. Hiustenhoidossa salvia tummentaa hiusten omaa väriä ja sopii siten tummahiuksisille. Salviaa käytetään myös luonnondeodoranttina.