SIANKÄRSÄMÖN VILJELY

Käyttö ja markkinat

Siankärsämöä viljellään lähinnä rohdoskasviksi, ja se on virallinen rohdos useiden maiden farmakopeoissa. Siankärsämöstä käytetään kukat (Flos millefolii) tai lehdet (Folium millefolii); joskus myös koko maanpäällinen osa (Herba millefolii). Rohtona käytettävän siankärsämön tärkein yhdiste on haihtuvan öljyn pääkomponentti kamatsuleeni. Itä-Eurooppa tuottaa paljon tavanomaisesti viljeltyä siankärsämöä, joten vain luonnonmukaisesti viljellyllä tuotteella voisi olla markkinarakoa esim. rohdos- ja alkoholiteollisuuden tarpeisiin.

Lajikkeet

Siankärsämö samoin kuin Pohjois-Suomessa kasvava pohjansiankärsämö (A. millefolium subsp. sudetica) ovat Suomessa luonnonvaraisia. Luonnonvaraisille kannoille on tyypillistä, että kaikki kasvit eivät sisällä kamatsuleenia. Unkarissa tehdyssä tutkimuksessa 5178 tutkitusta yksilöstä vain 23,4% sisälsi kamatsuleenia. Vastaavassa puolalaisessa tutkimuksessa 76% kasveista sisälsi kamatsuleenia. Suomalaisessa Puumalan tutkimuksessa kymmenestä tutkitusta luonnonkannasta vain kolmessa oli kamatsuleenia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luonnonkantoja viljeltäessä ne on tutkittava jo ennen viljelyä, tai on käytettävä jalostettua lajiketta (esim. saksalainen "Proa" tai slovakialainen "Abba"). Haihtuvan öljyn tulisi sisältää vähintään 0,3% kamatsuleenia. Nykytietojen mukaan koristekasveina käytetyt lajikkeet eivät sovellu rohdoskasveiksi tai ainakaan niitä ei ole tähän mennessä tutkittu.

Viljelyedellytykset

Maalajin ja viljelypaikan suhteen siankärsämö on varsin vaatimaton ja sopeutuvainen kasvi, se kasvaa kuitenkin rehevämmäksi hyvälaatuisessa puutarhamaassa. Maaperä ei saisi olla liian kostea. Sopiva pH alue on 5,7 - 6,3. Normaali vihannes- tai perunapelto käy hyvin viljelyyn. On kuitenkin tärkeää, että maa on puhdas monivuotisista rikkakasveista. Lannoitukseksi voi antaa ennen istutusta karjanlantakompostia 40 - 50 kuutiota hehtaarille (Lääperi) tai 4 kg / m², jolla määrällä on viljelykokeissa saatu suurin kasvimassa ja kukkasato (Galambosi). Lannoituskokeissa ei kuitenkaan ole ollut suuria satoeroja lannoittamatta jätettyjen ja kompostia saaneiden viljelmien välillä. Siankärsämö kasvaa samalla paikalla ainakin 4 - 6 vuotta, eikä sen talvehtimisessa ole ongelmia. Jos korjataan myös lehtisato, viljelyaika jää lyhyemmäksi.

Lisäys

Siankärsämöä voidaan lisätä kotipuutarhoissa jakamalla vanhoja kasveja. Kaupallisessa viljelyssä käytetään suoraa siemenkylvöä tai taimikasvatusta. Suorakylvön kannalta parhaita ajankohtia ovat huhti-toukokuu sekä elo-syyskuu. Siankärsämön pienet siemenet (7000 kpl/g) kylvetään pintakylvönä tai peitetään kevyesti. Kylvön jälkeen maa on huolellisesti jyrättävä. Tasamaalla sopiva riviväli on 30 - 50 cm. Kylvön voi tehdä myös 2- tai 3-riviharjuun. Puhtaita siemeniä käytettäessä siemeniä tarvitaan aarille 20 - 30 g. Suoran kylvön suurin ongelma on alkuvaiheessa välttämätön rivien kitkeminen.

Taimikasvatus aloitetaan huhtikuun puolivälissä, ja taimet ovat istutuskuntoisia 4 - 6 viikon kuluttua. Siemenet voidaan kylvää potteihin, jolloin yhteen pottiin tulee 4 - 6 siementä. Halpa ja hyvin käyttökelpoinen tapa on rivikylvö laatikoihin 10 cm:n rivivälein. Istutuksessa taimien tiheys tulee olla ainakin 45 x 30 cm. Mustaan muoviin taimet istutetaan 9 kpl neliölle.

Hoito

Istutuksen ja kylvön jälkeen tärkein työ on rikkaruohojen kitkeminen. Rivivälien peittäminen orgaanisella katteella on työtä säästävä tapa torjua rikkaruohoja. Katteeksi sopivat silputtu ruoho, heinä, oljet ja puun kuori. Orgaaniset katteet eivät estä rönsyjen kehittymistä. Ilman katetta viljeltäessä poistetaan rikkakasvit ensimmäisenä vuonna haraamalla ja kitkemällä ja toisena ja kolmantena vuonna rönsyjen kehityttyä vain kitkemällä. Kastelua tarvitaan erityisesti keväällä kylvön ja istutuksen jälkeen.

Suurempia kasvitautien ja -tuholaisten vioituksia siankärsämöllä ei ole havaittu. Lehtihometta voi esiintyä liian tiheässä kasvustossa.

Sadonkorjuu

Kaupallisessa viljelyssä siankärsämön kukat korjataan 2 - 3 cm:n pituisine varsineen. Kukkien keruu tehdään käsin saksilla tai sirpillä leikkaamalla. täyden kukinnan aikaan heinä-elokuussa, jolloin haihtuvan öljyn määrä kukissa on korkeimmillaan. Jos kukinnot ovat tasaisesti samalla korkeudella, myös koneellinen korjuu on mahdollista. Niittokonetta voi käyttää tislattavan sadon korjuussa tai muutoinkin, jos ostaja sen sallii. Siankärsämöstä voidaan korjata kukkien lisäksi myös lehdet täyskukinnan aikaan. Ensimmäisenä vuonna siankärsämö ei yleensä kuki, eikä siitä korjata satoa. Muina vuosina saadaan yleensä kaksi satoa. Sato tulisi korjata elokuun puoliväliin mennessä, sillä myöhemmissä korjuissa kukkien eteeristen öljyjen pitoisuus on jo ratkaisevasti pienempi.

Kuivatus

Kukat kuivataan +35 - 40 °C:n lämmössä. Koska kukkasadon kuiva-ainepitoisuus on melko suuri (27 - 30%) eivät kukat tartu toisiinsa vaan kuivuvat nopeasti. Kuivatuksen jälkeen käsin leikatut kuivatut kukat ovat myyntivalmiita. Koneellisesti korjatut kukat voidaan vielä murskata puimakoneen avulla ja lajitella seuloen, jolloin kukkavarret erottuvat murskatuista kukista. Myös jauhettua siankärsämöä on markkinoilla.

Satoisuus

Kuivattua kukkasatoa voidaan saada toisesta vuodesta eteenpäin käsinkorjuulla 5 - 10 kg aarilta. Tuoretta versoa ja kukkaa saadaan 50 - 150 kg /a, mikä kuivattuna on 17 - 50 kg /a (Lääperi).

Koeolosuhteissa 40 - 50 cm:n rivivälein istutetusta kasvustosta saatiin aarin alueelta 300 - 400 kg tuoretta vihermassaa, josta tislaukseen kelpaava kuivattu vihermassa oli 70 - 90 kg / aari. Tuoreita kukkia 2 - 3 cm:n varsineen saatiin aarin alalta 40 - 50 kg, mikä kuivattuna on 10 - 14 kg. Vuosina 1985 - 88 tehtiin vertaileva siankärsämön viljelykoe samanaikaisesti Puumalassa ja Nova Lubovnassa Slovakiassa. Viljelty lajike oli "Alba", joka on Slovakiassa luonnonpopulaatiosta valittu jalostettu kanta. Kolmen vuoden vertailututkimuksen perusteella todettiin, että Suomen viileämmät olosuhteet tuottavat suuremman kasvimassan ja kukkasadon kuin kuivemmat olosuhteet Keski-Euroopassa. Kukkasato oli Suomessa yli 2,5 kertaa suurempi ja kukkien öljypitoisuus 1,5 kertaa suurempi. Sen sijaan öljyn kamatsuleenipitoisuus oli verraten samanlainen.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely, Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.