Rölleka
Yarrow
Schafgarbe
Achillea millefolium
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)
Aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka
Rölleka
Yarrow
Schafgarbe
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Monivuotinen siankärsämö kasvaa yleisesti lähes koko Suomessa niityillä, tienvarsilla, pihoilla ja vanhoilla nurmikoilla. Se leviää pintarönsyjen ja siemenien avulla pysyen sitkeästi valtaamillaan kasvupaikoilla. Siankärsämön yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta huiskilomainen kukinto on näyttävä ja tuoksuu voimakkaasti houkutellen pölyttäviä hyönteisiä. Siankärsämö kuuluu talventörröttäjiin; sen siemeniä syövät mm. punatulkku ja urpiainen.
Puutarhassa siankärsämöä ei pitäisi kitkeä pois kokonaan, koska sillä katsotaan olevan tervehdyttävä vaikutus muihin kasveihin. Siankärsämö parantaa maata nostamalla ja rikastamalla pohjamaan vaikealiukoista kaliumia muiden kasvien helpommin saatavaksi.
Omana alalajinaan pidetään usein punakukkaista pohjansiankärsämöä, joka kasvaa Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa punakukkaiset perinnölliset muodot eivät ole yhtä yleisiä. Puutarhamyymälöistä saa myös ostaa voimakkaan punakukkaisia muotoja taimina ja siemeninä. Jos haluaa istuttaa luonnon siankärsämöä puutarhaansa, sen taimia voi hakea luonnosta tai kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle loppukesästä: Siankärsämö tulee toimeen erittäin kuivilla ja heikkoravinteisilla paikoilla, joten sen takia ei tarvitse ryhtyä maata parantamaan. Leikkokukaksi siankärsämö sopii myös hyvin.
Monet lempinimet osoittavat, että kansa tunsi siankärsämön ja käytti sitä. Millään muulla kasvilla ei tiettävästi ole yhtä monta lempinimeä kuin siankärsämöllä; kaikkiaan niitä on 160 eri muunnosta. Siankärsämön tieteellinen lajinimi millefolium tarkoittaa tuhatlehtistä ja kuvaa kasvin lehtien hienoliuskaisuutta. Toisen selityksen mukaan millefolium on väännös kreikan kielen sanasta "mellofyllon", lampaanlehti. Kasvi onkin lampaiden herkkua. Suvun nimi Achillea tulee kreikkalaisen haavoittumattomana pidetyn soturin Akilleuksen nimestä. Siankärsämö on ollut vahvuuden symboli ja sitä on sanottu kansanlääkinnän tuhattaituriksi. Siankärsämö kuuluu kauppayrtteihin.
Matkijaksi siankärsämölle voidaan lukea sen isomykeröinen sukulainen ojakärsämö (Achillea ptarmica). Ojakärsämöllä kukkanuput ovat isompia ja harvemmassa kuin siankärsämöllä. Ojakärsämö ei ole myrkyllinen, mutta siankärsämönä sitä ei saa poimia. Ojakärsämön tieteellinen lajinimi "ptarmica" tulee kreikan kielen sanasta "ptario", aivastus. Kasvista on valmistettu aivastuspulveria. Kasvi yleistyi Suomessa 1800-luvun lopulla, kun heinän viljely alkoi.
Mausteena siankärsämön lehdet tuovat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin, keittoihin, patoihin ja muhennoksiin sekä yrttisuolasekoituksiin. Ruuansulatusta edistävänä kasvina siankärsämö sopii erityisesti rasvaisten ruokien maustamiseen. Salaatteihin lehdet ovat joidenkin mielestä liian väkevän makuisia, mutta makua voi miedontaa hyvällä salaatinkastikkeella. Nuoria versoja ja kukkanuppuja käytetään mausteena juustoissa ja juomateollisuudessa sekä parantamaan viinien säilyvyyttä. Viikingitkin käyttivät siankärsämöä viinan maustamiseen. Ennen humalan tunnetuksi tuloa siankärsämöä käytettiin oluen valmistuksessa, sillä sen katsottiin lisäävän oluen juovuttavaa vaikutusta. Linne´n mukaan rahvas mausti oluensa siankärsämöllä silloin, kun se halusi järjestää hauskat pidot.
Rohtona siankärsämöä pidetään kamomillan lisäksi kasvikunnan yleislääkkeenä. Rohdoksi käytetään kukkivan kasvin maanpäällisiä osia. Siankärsämö on ollut kauan haavarohdon maineessa. Jo vanhimmissa kiinalaisissa ja egyptiläisissä kirjoituksissa sitä suositeltiin haavojen hoitoon, ja sotilaat määrättiin pitämään sitä mukanaan haavoittumisen varalta. Puusepillä on jo kauan ollut tapana pitää siankärsämönippua työkalupakissaan, sillä kasvi on tehokas verenseisauttaja. Haavat on saatu paranemaan nopeasti ja arpeutumaan siististi hieromalla tuoretta siankärsämöä haavaan. Kasvista on olemassa lukemattomia legendoja, kuinka irronneet sormet, nenät ja korvat on saatu istutettua takaisin paikoilleen käyttämällä lääkkeenä tuoretta siankärsämöä tai siankärsämöviinaa. Siankärsämön alkoholiuutos, siankärsämöviina eli millefolitipat, on ollut suosittu kansanrohto Keski-Euroopassa. Sitä valmistettiin liottamalla tuoreita siankärsämön kukkia paloviinassa välillä pulloa ravistellen. Kolmen tai neljän viikon kuluttua seos siivilöitiin ja viina oli valmista käytettäväksi. Siankärsämöviinaa on käytetty mm. heikkovatsaisuuteen, lisäämään ruokahalua, sisäisiin verenvuotoihin, synnytys- ja kuukautiskipuihin sekä verta puhdistavana rohtona. Siankärsämöteellä on samanlaisia vaikutuksia. Teenä annostukseksi sopii 1 tl kuivattua yrttiä kupillista kohti. Hammassäryn hoidossa on pureskeltu tuoretta yrttiä tai sekoitettu sen mehua viinietikkaan ja pidetty liuosta suussa. Ulkoisesti kasvi sopii käytettäväksi kääreinä ja kylpyinä huonosti paraneviin haavoihin ja erilaisiin ihovaivoihin. Suomessakin siankärsämö on ollut apteekkirohdos. Se kuuluu myös kauppayrtteihin.
Nykylääketieteen käsitysten pohjalta siankärsämöllä on ruokahalua ja ruuansulatusta (sapen eritystä) lisäävä vaikutus; mm. akilleiini-karvasaine vaikuttaa tällä tavoin. Kasvin useat eri ainesosat (mm. eteerisen öljyn kamatsuleeni) estävät tulehduksia. Eteerisellä öljyllä on myös hiivasienten kasvua estävä fungistaattinen vaikutus. Parkkiaineet vaikuttavat supistavasti sekä ulkoisesti ihoon että sisäisesti suolistoon esim. ripulitaudeissa. Siankärsämö laukaisee sileän lihaksen kouristuksia ja vähentää kaasunmuodostusta. Siankärsämöllä on merkitystä myös yskänrohtona.
Kosmetiikassa siankärsämöä käytetään rasvaisen ja näppyläisen ihon hoitoon. Kukissa on puhdistavia ja voimakkaasti supistavia aineita. Siankärsämöstä tehdään naamioita, kasvovesiä, suuvesiä, kylpyjä ja sitä käytetään höyrytyksiin. Se sopii myös rasvaisen hiusten hoitoon.
Vahva siankärsämön vesiuutos edistää kompostin toimintaa ja sitä voi myös käyttää lannoitteena. Biodynaamisessa viljelyssä siankärsämö kuuluukin tärkeisiin preparaattikasveihin.