Mjölon
Bearberry
Bärentraube
Arctostaphylos uva-ursi
Ericaceae-heimo (Kanervakasvit)
Jauhopuola, Kangasparkki, Kangaspuola, Pahapuolukka, Pirunpuolukka, Riekonmarja, Sianmarja, Sianpuola, Sianvarsi
Mjölon
Bearberry
Bärentraube
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Sianpuolukka on kuivien kankaiden ja kallioiden monivuotinen ainavihanta varpu, joka muodostaa tiheitä mattomaisia kasvustoja. Se kasvaa koko maassa paikoitellen. Muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla se kasvaa Suomen ilmastoa vastaavissa oloissa. Suvun nimi Arctostaphylos tulee kreikan sanoista "arctos", karhu, ja "staphyle, rypäleterttu. Myös lajinimi uva-ursi tarkoittaa latinaksi karhunrypälettä. Sianpuolukka on kauppayrtti ja apteekkirohdos.
Sianpuolukka sopii erinomaisen hyvin viljeltäväksi maata peittävänä koristekasvina kuivilla rinteillä, missä on hapan maa ja heikosti ravinteita. Liian ravinteikkaassa maassa rikkakasvit tukahduttavat sen. Auringossa ja lämpimällä kasvupaikalla sianpuolukka viihtyy. Jos siirtää luonnosta kasveja pihaansa, on hyvä sekoittaa istutuskuopan hiekkaan lannoittamatonta kasvuturvetta.
Sianpuolukka muistuttaa olemukseltaan puolukkaa; erottavana tekijänä ovat mm. pitkät suikertavat juurtumattomat versot ja lehtien alapinnan verkkosuonitus. Puolukalla on puolestaan tummina pisteinä näkyviä ilmarakokuoppia lehtien alapinnalla. Sianpuolukan ja puolukan lehdet eroavat myös muodoltaan toisistaan: sianpuolukalla lehdet ovat tyvestään kapenevat (suikean vastapuikeat), ja puolukalla lehdet ovat pitkulaisen vastapuikeat ja reunoiltaan taakäänteiset. Marjoja sianpuolukalla on tertussa vähemmän kuin puolukalla ja ne ovat jauhoisen mauttomia.
Sianpuolukalla ei nykyisin ole merkitystä ravintokasvina. Tuoreita tai kuivattuja marjoja on käytetty pula-aikoina leivän jatkeena: marjat on keitetty, survottu ja lisätty leipätaikinoihin. Marjoista on tehty myös etikkaa ja siirappia.
Sianpuolukan lehtiä käytetään rohtona virtsateiden ja virtsarakon tulehduksiin. Lehdet kerätään alkukesällä ennen marjojen kypsymistä. Sianpuolukan lehdet sisältävät vaikuttavana aineena lähinnä arbutiinia (5-11%), joka erittyy munuaisissa sellaisinaan mutta hajoaa emäksisessä virtsassa hydrokinoniksi. Normaalisti virtsa on lievästi hapanta (pH 6), mutta bakteeritulehdus voi muuttaa sen emäksiseksi. Hydrokinoni on antiseptista bakteereja tuhoavaa ainetta, jonka vaikutus on tehokkaimmillaan muutaman tunnin kuluttua rohdoksen nauttimisesta. Runsas nesteen ja emäksisten ruoka-aineiden (hedelmien ja vihannesten) nauttiminen tehostaa sianpuolukan vaikutusta.
Uusimmissa tutkimuksissa sianpuolukan arbutiinin on todettu hillitsevän allergisia reaktioita sekä tulehdusreaktioita. Arbutiinilla voikin olla tulevaisuudessa merkitystä tulehduksellisten sidekudossairauksien hoidossa.
Sianpuolukkaa suositellaan käytettäväksi vain lyhyinä kuureina lievissä virtsateiden tulehduksissa. Vaivojen pitkittyessä on aina syytä mennä lääkäriin. Sianpuolukkaa ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Myöskään lapsille ja munuaissairauksista kärsiville sitä ei voi suositella. Herkkävatsaisille sianpuolukan parkkiaineet voivat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Rohdoksen pitkäaikainen säännöllinen käyttö voi johtaa hydrokinonimyrkytykseen, johon liittyvät maksan toimintahäiriöt ja hemolyyttinen anemia. Yliannoksista voi olla seurauksena vatsavaivoja ja pahimmassa tapauksessa maksavaurioita.
Sianpuolukan versoja on käytetty runsaan parkkiainepitoisuutensa vuoksi nahan parkitukseen, mihin viittaa kasvin kansanomainen nimi kangasparkki. Myös värikasvina sianpuolukkaa on käytetty; lehdistä saadaan tummanharmaata väriä.