Monen timjamilajikkeen siemenet olivat Pietari Kalmin Amerikan matkan tuliaisia 1700-luvulla. Sitä on viljelty siellä täällä Suomessa lähinnä makkaramausteeksi.

Tarha-ajuruohon käyttö mausteena on ollut vähäistä Suomessa viime vuosiin saakka. Lääkekasvina sitä on arvostettu keuhkoputkentulehdusten ja vilustumisten hoitona. Timjamimehu on sopinut myös pienten potilaiden yskänlääkkeeksi.

1600-luvulla annettiin ohjeeksi: "Timjami suolan ja etikan kanssa, hitaasti nieltynä, on hyvä sille jolla on ollut pitkäaikainen yskä, sillä se ajaa yskän pois ja irroittaa sen pois syljettäväksi". Pietari Kalm kertoi Länsi-Ruotsin matkallaan 1742 tavanneensa matkamiehen, joka kovasti kehui kangasajuruohoa hammassäryn parantajana: " Otetaan kukkia ja lehtiä ja murskataan ne rikki kuten tupakka, keitetään maidossa, pannaan puhtaaseen pellavavaatteeseen, puristetaan maito pois, sidotaan pussi niin lämpimänä kuin vain kärsii sille puolelle leukaa, jolla hammassärky tuntuu, paneudutaan hetkeksi vuoteeseen ja pysytellään lämpimänä." Elias Lönnrot tiesi lisää käyttötapoja: "Löysääväksi ja vahvistavaksi lääkkeeksi teessä, myös hauteeksi ulkovioille suonivedoissa, niukahuksissa j.m."

Luonnonvaraisena kasvavaa kangasajuruohoa on käytetty timjamin korvikkeena. Karjalan Laatokan kalastajat joivat ajuruohoteetä. Kangasajuruoho on tuoksunsa vuoksi huomattu jo varhain ja sitä on käytetty kauan kansanlääkinnässä. Puutumattomia versoja on käytetty teenä helpottamaan ummetusta ja hoitamaan keuhkoputken tulehduksia ja lasten hinkuyskää. Nyrjähdyksiin ja suonenvetoon ajuruohosta on tehty hauteita, mutta sitä on myös käytetty erilaisissa vahvistavissa kylvyissä.

Ruotsissa kangasajuruoholla hoidettiin unettomuutta, päänsärkyä ja hermostuneisuutta. Sen myös tiedettiin olevan ruokahalua lisäävä ja nesteitä poistava vaikutus. Teellä torjuttiin vilustumista.