Ukontulikukka, kansanperinne
ROHTOKÄYTTÖKukat kelpasivat yskä- ja rintateeksi. Kukat ja lehdet taas käytettiin keiteenä vatsa- ja ulkotaudin paranteeksi. Myös ulkoisesti lievittäviksi hauteiksi ajoksille ja keitteenä kurkun huuhteeksi ja lavemangeiksi. - Näin neuvoi Lönnrot Flora Fennicassaan. Kukkia saatettiin syödä sinältään paiseisiin ja ajettumiin.
Kansanomaisesti kasvi tunnettiin myös hökä- tai köhäheinänä sekä yskäheinänä. Astmalääkkeenä tiedetään kukkia käytetyn tupakan tavoin poltettaen ja ulkonaisesti kurlausvetenä sekä ajosten hauteena.
MUU KÄYTTÖ
Mielenkiintoisilta kuulostavat seuraavat ukontulikukan ominaisuudet: Hiirten ja rottain sanottiin karttavan paikkoja, joissa tätä kasvia kuivaaltaan säilytettiin. Ukontulikukan siemenet jauhettuna, maidon kanssa kokkareiksi tehtynä ja veteen viskattuna sanottiin huumaavan kalat, jotta taidettiin sitten käsin ottaa kiinni.
Ukontulikukka on muinais- ja keskiaikaisten linnojemme ympäristön vanha hyötykasvi. Siemeniä käytettiin kalojen pyydystämiseen jo keskiajalla. Skandinaaviset nimet ( ruots. Kungsljus) viittaavat käyttöön soihtuna, jota varten kuivattu kasvi kastettiin tervaan tai sulaan pikeen. Varren ja lehtien villaa on käytetty myös taulaksi ja kynttilän sydämiksi.