Käyttö ja markkinat

Tulikukat ovat rohtokasveja, joita käytetään mm. hengitysteiden tulehdusten ja korvatulehdusten hoitoon Yleisimmin rohdoksi kerätään kukkia (Flos verbasci) ja jonkin verran myös lehtiä (Folium verbasci) ja joskus juuriakin (Radix verbasci). Suomessa kysyntä ei ole kovin suurta. Suurien määrien tuottaminen on kannattavaa lähinnä vain halvan työvoiman maissa, sillä kukkien kerääminen tehdään käsityönä.

Lajikkeet

Ukontulikukka (Verbascum thapsus) on kuivien paikkojen kaksivuotinen luonnonvarainen kasvi Keski-Suomen korkeudelle saakka. Toinen luonnonvarainen laji, tummatulikukka (Verbascum nigrum), kasvaa melko harvinaisena Etelä-Suomessa. Näiden sijasta suositellaan viljeltäväksi lajeja Verbascum thapsiforma eli V. densiflorum ja Verbascum phlomoides (rohtotulikukka), joiden kukat ovat kooltaan moninkertaiset luonnonvaraisiin lajeihimme verrattuna. Rohtotulikukasta on jalostettu Unkarissa myös yksivuotinen muoto, mutta kaksivuotisella muodolla kukinnan pituus ja siten myös satoisuus ovat paremmat. Koristekasveina viljellään hopeatulikukkaa (Verbascum bombyciferum), tummatulikukkaa (Verbascum nigrum) ja purppuratulikukkaa (Verbascum phoeniceum).

Viljelyedellytykset

Tulikukat tyytyvät melko vähään ja sopivat kasvatettavaksi tavallisessa pelto- ja puutarhamaassa, kunhan paikka on tuulilta suojassa. Raskaillakin mailla viljely onnistuu. Rohtotulikukka viihtyy hyvin ravinteikkaassa moreenimaassa tai karkeassa hietamaassa. Toisena vuonna kasvit kestävät yleensä hyvin kuivuutta. Sopiva lannoitus ennen istutusta on 2 - 4 kg kypsää kompostia neliölle (Galambosi) tai 25 - 35 kuutiota hehtaarille (Lääperi). Toisen vuoden keväällä voi vielä antaa kompostia lisälannoitukseksi harauksen yhteydessä. Ukontulikukan talvehtiminen on täysin varmaa, ja rohtotulikukkakin on talvehtinut joka talvi ongelmitta Mikkelin korkeudella.

Lisäys

Tulikukkien siemenet ovat erittäin pieniä: grammaan mahtuu 6000 - 12000 kpl. Siementen itävyys säilyy jopa vuosisatoja. Lisäys tapahtuu siemenkylvöllä avomaalle tai taimikasvatuksen avulla. Kaupalliseen viljelyyn suositellaan vain taimikasvatusta. Siinä käytetään 5 x 5 cm: potteja, joihin siemenet kylvetään pintakylvönä 3 - 5 siementä kuhunkin huhti-toukokuun vaihteessa tai viimeistään kesäkuun puoliväliin mennessä. Jos käytetään suurempaa siemenmäärää, kukkiminen siirtyy kolmanteen vuoteen. Tätä voidaan käyttää hyväksi viljeltäessä ukontulikukkaa koristetarkoituksiin, sillä tiheä taimikasvatus saa aikaan runsaan jatkuvan 2 - 3 -vuotisen kukinnan. Kasvusto uusiutuu myös itsestään varisevista siemenistä, sillä siemenet tuleentuvat 70 - 90%:sti.

Taimettumiseen menee noin viikko ja taimet ovat istutuskelpoisia noin viidessä viikossa. Ukontulikukalle taimiväliksi sopii 50-60 cm, ja riviväliksi täytyy varata kukkien jatkuvan keruun vuoksi metri. Rohtotulikukka vaatii suuren kokonsa vuoksi 60 - 80 cm:n taimivälin ja 120 - 150 cm:n rivivälin. Tulikukille sopii viljely kaksiriviharjussa. Mustaan muoviin rohtotulikukkaa voidaan istuttaa 2 - 4 kasvia neliölle.

Hoito

Ukontulikukka kasvattaa rehevän kasvuston, joka pystyy hyvin kilpailemaan rikkaruohojen kanssa. Rohtotulikukalla lehdet ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeessa voivat olla jopa 50 cm pitkiä. Rikkaruohojen torjuminen on välttämätöntä istutusvuonna; harjuviljelyssä harjuvälit liekitetään ja mullataan varovasti 2 - 3 kertaa. Seuraavana kesänä riittää usein haraus keväällä. Liian rehevä kasvu toisena vuonna aiheuttaa kukkavarsien kaatuilemista. Kukkavarsia voidaan kuitenkin tukea kepeillä. Kukkineet kasvit poistetaan syksyllä tai aikaisin seuraavana keväänä.

Tuholaisvaurioita voivat aiheuttaa yökköstoukat ja etanat, jotka vioittavat lehtiä. Toisena vuonna lehtiä vaivaavat usein härmä- ja hometaudit. Kukintaan taudit ja tuholaiset eivät olennaisesti vaikuta.

Sadonkorjuu ja käsittely

Kukkien keruu alkaa heinäkuun alussa ja voi jatkua lokakuun loppuun saakka. Kukat kerätään mieluiten iltapäivällä koriin tai ämpäriin joka päivä tai joka toinen päivä avautumisrytmin mukaan. Kukat irrotetaan painamalla peukalolla täysin auennutta kukkaa päältä ja samalla painamalla etusormella takaa vastaan. Näin kukka saadaan riivittyä irti kukkapohjasta. Vihreitä verholehtiä ei oteta mukaan. Keruunopeus on keskimäärin kilo tuoreita kukkia tunnissa. Tarvittaessa lehtisato voidaan korjata ennen kukintaa leikkaamalla lehdet käsin irti kasveista. Liiallinen lehtien keruu heikentää kuitenkin kasvien kehitystä ja kukintaa.

Kuivatus tapahtuu kuivurissa +40 - 50 - 60 °C:ssa tai pienessä mittakaavassa sopivalla säällä ulkona auringonpaisteessa. Kuivatus on oltava nopea, koska hidas kuivatus voi ruskettaa kukat. Kuivat kukat on pakattava heti ilmatiiviisti, jottei niihin imeytyisi kosteutta. Lehdet kuivataan korkeintaan +40 °C:n lämpötilassa rutikuivaksi.

Satoisuus

Sadon määrä riippuu paljon kesän säistä ja kasvukauden pituudesta sekä keruun huolellisuudesta. Keski-Euroopassa aarilta voi saada 5 - 15 kg kuivattuja kukkia. Suomessa tuoreen kukkasadon määrä voi olla 4 - 30 kg aarilta, mikä kuivattuna vastaa 0,4 - 3 kg:n aarisatoa (Lääperi). Kuivattuna kukkasadon määrä pienenee kymmenesosaan. Tuoretta lehtisatoa saadaan 5 - 12 kg aarilta, mikä on kuivattuna 1 - 2,5 kg/a (Lääperi).

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely, Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Bertalan Galambosi, Zsuzsanna Galambosi, Aarno Latvus, Matti Kaarlas: Uusien rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja B, n:ro 19. Jyväskylä 1999.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.