Väinönputki on ollut hyvin suosittu ja paljon käytetty kasvi pohjoisilla seuduilla. Suomenkielinen nimi on Lönnrotin antama 1860, mutta vanha saamelainen nimistö kertoo kuinka tärkeä ravinnonlisä kasvi oli. Linnén havaintojen mukaan 1700-luvulla kasvin osia ja eri ikäisiä yksilöitä nimitettiin eri tavoin:

Urtas oli ensimmäisen vuoden juurakko, joka ei kasva vartta.
Fatno oli ensimmäisen vuoden kasvi.
Botsk oli toisen vuoden kasvi
Rasi oli kuorittu varsi.

Väinönputken tieteellinen nimi on Angelica archangelica. Nimi tulee kreikan ja latinan enkeliä tarkoittavasta sanasta. Kerrotaan, että arkkienkeli Gabriel ilmestyi eräälle munkille ja antoi kasvin lääkkeeksi ruttoa vastaan. Usko sen ihmeitä tekevään vaikutukseen ilmenee kasvin erikielisissä nimissä. Saksassa se tunnetaan nimillä "Engelwurtz" ja "Heiliggeistwurtz", Englannissa "Holy Ghost" ja Ranskassa nimellä "Racine du saint esprit". Kasvi levisi Eurooppaan Norjasta luostarilaitoksen välityksellä.

RUOKANA:

Pohjolassa villinä kasvava väinönputki on ollut paimenten tärkeä ravinnonlisä. Köyhä kansa söi putkea keitettynä ja kuivasi katovuosina varsia puurojauhoiksi. Väinönputken keruumatkat olivat marjamatkoihin verrattavia tapahtumia. Myös suomalainen sananlasku "Isä putkeen, poika marjaan, muu perhe muurameen" kertoo suomalaistenkin osanneen hyödyntää kasvia ruokataloudessaan.

Linné itsekin piti väinönputken mausta ja kuvaili herkkua seuraavasti: "Väinönputken varret ovat lappalaisten herkkua ja heidän kesäisiä hedelmiään, jotka luonto on suopeudessaan heille lahjoittanut. Ennen kuin kukinto on täydellisesti kehittynyt (kukinnan aikaan varsi muuttuu puumaiseksi), verso katkaistaan maanpinnan läheltä ja lehdet poistetaan, kuori irroitetaan varresta puukolla, hanpailla tai kynsillä ja vedetään sitten tyvestä latvaan samalla tavoin kuin hampusta. Jäljelle jäävä kuorittu varren osa, joka on hohtavan valkea, ontto ja mehevä, syödään nauriiden tai omenoiden tavoin raakana ja suurella ruokahalulla."

Maitoruokalajeihin yritettiin saada vaihtelua kasveilla avulla ja ne toimivat myös säilöntäaineena. Tällainen maito-yrttiseos (kombo) on ollut tunnettu kaikkialla Pohjois-Skandinaviassa sekä saamelaisten että uudisasukkaiden keskuudessa. Väinönputken ohessa voitiin käyttää myös muita kasveja kuten suolaheinää.

Kombon valmistus tapahtui seuraavaan tapaan: Väinönputkea keitettiin ja vähän suolattuna sekoitettiin maitoon. Sekoituksesta tuli eräänlaista juustoa, jota voitiin vaikka vesilähteeseen upotettuna säilyttää seuraavaan kevääseenkin. Tällaiset juustoruokalajit olivat pimeänä vuodenaikana tärkeitä vitamiininlähteitä. Sokerin käytön yleistyessä väinöputkesta valmistetut säilykkeet saivat uusia muotoja. Varsista valmistettiin hyytelöitä, hilloja ja keittoja.

ROHTONA, LÄÄKKEENÄ:

Kansanlääkinnässä väinönputkea on käytetty vähän joka vaivaan. Uskottiin, että jos juhannusyönä söi väinönputkea, parani mistä taudista tahansa. Maidossa keitetyllä putkella hoidettiin "sisätauteja".sisäisesti sitä käytettiin hermostuneisuuteen, vatsa- ja suolivaivoihin sekä kiihdyttämään aineenvaihduntaa. Ulkoisesti väinönputkella hoidettiin kihtiä ja reumaa. Juuria poltettiin ja savua hengitettiin, sen uskottiin puhdistavan ilmaa tartuntavaaran aikana. Myös kuivattujen juurten pureskelun tiedettiin kasvattavan vastustuskykyä. Juurta on kuivattu, keitetty ja keitettä nautittu rauhallisen unen saamiseksi. Varmana on pidetty myös väinöputken vaikutusta miehiseen kyvykkyyteen.

Väinönputkea on käytetty tupakan vierotuslääkkeeksi. Teelusikallinen kuivattua väinönputkijuurijauhetta pantiin poskeen mälliksi. Konsti tunnettiin ainakin Amerikan siirtolaisten keskuudessa.

Kotieläinten lääkinnässä väinönputkella on vahvistettu ainakin poikivia lehmiä ja sitä on käytetty myös lehmien "hedelmällisyyshoidoissa". Väinönputeka on ollut mukana eläinten vahvistavassa yleislääkkeessä. Lehmäpullon saattoi ostaa apteekista, mutta useammin lääkeyrtit taidettiin kerätä itse.

Koululääketiede on käyttänyt kasvia hyväksi aina 1400-luvulta lähtien. Sitä tiedetään käytetyn mm. Lontoossa "Suuren ruton" aikana 1662. Vielä 1918-19 espanjantaudin riehuessa määrättiin lääkkeeksi väinönputkenjuurta ainakin Tanskassa.

MUU KÄYTTÖ:

Väinönputkella on maustettu paloviinaa, jota on käytetty niin lääkkeenä kuin väkijuomanakin.