Väinönputki on vanha lappalaisten vihanneskasvi. Sen lehdet ja varret sopivat mausteeksi ruokiin, juomiin ja leivonnaisiin. Tärkein käyttömuoto on kuitenkin eteerinen öljy, jota tislataan kasvin juurista ja käytetään aromiaineena likööriteollisuudessa. Eniten väinönputkea viljellään Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa ja Unkarissa, yhteensä n. 20-50 hehtaarin alalla vuosittain. Suomen likööriteollisuus käyttää ulkoa tuotua kuivattua juurta 5-8 tonnia vuodessa.

Väinönputki kasvaa luonnossa jokien ja purojen varsilla ja tarvitsee kasvatettunakin samantapaisen ravinteikkaan, syvämultaisen ja kostean kasvualustan sekä valoisan kasvupaikan. Sopiva kompostimäärä kasvupaikalle ennen istutusta on 4-5 kg/m². Kali ja boori ovat tärkeitä ravinteita väinönputkelle. Happamuudeltaan multa voi olla neutraali tai lievästi hapan. Turvemaa ei käy kasvatukseen, sillä turve tarttuu kiinni juurten pintaan ja vaikeuttaa sadonkorjuuta. Väinönputki on erittäin kylmänkestävä, lappilaista perua kun on. Se kukkii kaksi- tai kolmivuotiaana.

Väinönputkea lisätään siemenistä. Talvella hankitut siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn ennen kylvöä, joten ne sekoitetaan esim. kosteaan hiekkaan ja pidetään +0-3 ^oC:ssa 4-5 viikkoa. Itämisen alkaessa siemenet kylvetään potteihin tai hajakylvönä laatikkoon. Toinen vaihtoehto on kylvää siemenet syksyllä avomaalle penkkiin elo-syyskuussa. Kylvötiheys on tällöin 80-100 siementä metrille 35-40 cm:n rivivälein. Nämä kylvökset itävät keväällä touko-kesäkuussa, ja taimet siirretään varsinaiselle kasvupaikalleen seuraavana syksynä elo-syyskuussa. Siemenet voidaan myös kylvää syksyllä laatikoihin, jotka säilytetään viileässä varastossa kevääseen asti ja nostetaan kevättalvella taimettumaan esim. kasvihuoneeseen. Kylvettäessä siemenet peitetään vain ohuelti, sillä ne itävät parhaiten valossa.

Lopullisella kasvupaikalla sopiva istutustiheys on 30-50 x 50-80 cm. Harjuviljely on paras vaihtoehto juurten noston kannalta. Harjujen väli voi olla 80 cm ja taimien etäisyys harjussa 30-40 cm. Juurisatoa haluttaessa istutettavien taimien tulisi olla varren läpimitaltaan 10-25 mm. Suuremmat yksilöt kukkivat jo samana kesänä, jolloin juuri ei kasva kovin suureksi.

Väinönputki siementää ja kasvattaa itse yleensä niin paljon pikkutaimia, että kotipuutarhurin ei tarvitse enää jatkossa ryhtyä taimikasvatukseen.

Harjut on hyvä harata ennen kasvuston umpeenkasvua. Musta muovi tai eloperäisen katteen (esim. ruohosilpun) käyttö ovat tehokas keino estää rikkaruohojen kasvua. Kastelua kasvusto tarvitsee kuivina kausina etenkin mustaa muovia käytettäessä. Kuivuus edistää kukkavarsien muodostumista. Jos kukkavarsia kehittyy, ne on leikattava pois välittömästi. Leikattaessa varsiin ei saa jäädä tuppea, sillä veden kerääntyminen tuppeen voi mädättää juuret. Leikkuun aikana kannattaa käyttää suojavaatetusta, sillä kasvin ja kasvinesteen kosketus voi aiheuttaa rakkuloita iholla.

Siementuotantoon valittuihin kasveihin jätetään kukkavarret, jotka kerätään heinä-elokuussa siementen ollessa keltaisen ruskeita. Parhaat siemenet saadaan pääkukinnosta ja ensimmäisestä sivukukinnosta. Kukkavarret kuivataan lämpimässä n. viikon verran, jonka jälkeen siemenet varisevat helposti. Sopiva varastointilämpötila siemenille on +1-5 ^oC. Siemeniä kannattaa kerätä joka vuoden sadosta.

Hyvässä kasvussa oleva viljelmä on vastustuskykyinen tauteja vastaan. Yleisimmin väinönputkea vaivaavat virustaudit sekä ruoste- ja härmäsienet.

Tuoreita lehtiä voi kerätä maustekäyttöön heti keväällä lumen sulamisen jälkeen aina syksyyn seuraavan lumen satamiseen asti. Jos lehtiä tai varsia halutaan kuivata, ne on parasta kerätä keväällä, kun maku on miedoimmillaan. Juurisato kerätään toisen kasvuvuoden syksyllä syyskuussa tai varhain seuraavana keväänä ennen kasvun alkua. Pieniltä viljelmiltä juuret nostetaan talikon avulla. Suurille viljelmille saattavat soveltua niittokoneet ja taimien nostoon tarkoitetut koneet yhdessä, mutta juurikkaiden nostokoneet eivät käy väinönputken juurille. Koneen tulisi olla sellainen, joka poistaa maan pinnan yläpuoliset varret ja lehdet, irrottaa juurikerroksen 30-40 cm:n syvyydeltä, erottelee mullan ja nostaa juuret säiliöön tai perävaunuun. Nostetut juuret listitään esim. vesurilla, pestään painepesurilla lyhyen liotuksen (5-10 min.) jälkeen, palastellaan viipaleiksi (suuret määrät esim. hakettimella) ja kuivataan +35 ^oC:ssa 3-4 vrk.

Juurten kuivasato on n. 600-2000 kg/ha. Kateaineet vaikuttavat merkittävästi sekä lehti- että juurisadon määrään. Suurin juurisato on saatu mustalla muovilla katetusta pellosta. Myös turve, sahanpuru, tuore ruoho ja kutterinlastu lisäävät tuntuvasti satoa. Suurin lehtisato on kateainekokeissa saatu tuoretta ruohoa käytettäessä.

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.

Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.

Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.

Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.