Vihannesportulakka

Portulaca oleracea subsp. sativa
Portulacaceae-heimo (Portulakkakasvit)

Portulakka

Trädgårdsportlak
Common Purslane
Portlak

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Portulakat ovat yksivuotisia lamoavakasvuisia ruohokasveja. Mehevät lehdet ovat ruodittomia ja sijaitsevat vastakkaisesti punertavissa varsissa. Keltaiset hyvin vaatimattomat kukat muodostuvat yksittäin tai ryhminä lehtihankoihin loppukesällä. Villi portulakka kasvaa luonnonvaraisena Etu-Aasiassa, missä sitä kerätään edelleen ravinnoksi ja rohdoksikin. Villistä muodosta jalostettu miedomman makuinen vihannesportulakka muistuttaa kantamuotoaan, mutta on sitä varsiltaan pidempi sekä lehdiltään isompi ja paksumpi. Vihannesportulakkaa on kasvatettu Suomessa ja muissa Pohjoismaissa jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla se kuului suosituimpiin keittiökasveihin maa-artisokan ja kyssäkaalin ohella, mutta suosio hiipui seuraavalle vuosisadalla tultaessa. Nyt portulakkaa on meilläkin alettu uudelleen arvostaa. Etelä- ja Keski-Euroopassa portulakka on suosittu ja laajalti viljelty vihannes.

Kasvin tieteellinen nimi tulee vanhasta latinalaisesta nimestä "porcilacca". Lajinimi oleracea tarkoittaa vihannes- tai keittiökasvina käytettyä. Portulakasta on olemassa myös koristekasviksi kehitettyjä suurempikukkaisia muotoja, mm. koristeportulakka (Portulaca grandiflora).

Käyttö ravintona

Vihannesportulakasta hyödynnetään tuoreet mehevät lehdet ja versojen päät ennen kukintaa esim. salaattien, tuorejuustojen, maustevoin ja dippikastikkeiden mausteena tai vaikka voileipäpöydän lisäkkeenä. Lehdet maistuvat kirpeän happoisilta ja vähän suolaisilta. Kun kasvia nyppii koko ajan käyttöön, se tuuhentuu entisestään. Jos lehdet pääsevät kasvamaan vanhemmiksi, ne on parempi kypsentää ja käyttää esim. pinaatin tapaan. Varsia ja paksuja lehtiä voi säilöä pikkelssiksi. Ranskassa portulakka kuuluu mm. "bonne femme" -keittoon ja "salade de pourpier" -salaattiin.

Käyttö rohtona

Luonnonvarainen villi portulakka sisältää erittäin runsaasti C-vitamiinia (700 mg /100 g tuoretta kasvia), mistä syystä sitä on käytetty ennen keripukin lääkkeenä. Sillä on myös virtsaneritystä lisäävä ja elimistöä vahvistava vaikutus. Jalostetulla var. sativa -muodolla rohtovaikutukset ovat heikommat.

Viljelyohjeet