Yrtti-iiso

Agastache foeniculum
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Anisiiso, Anisiisoppi

Anisysop (Anise hyssop, Giant hyssop)

Valokuva

Yleiskuvaus

Yrtti-iiso on monivuotinen jäykkävartinen lähes metrin korkuiseksi kasvava yrtti. Se on tullut Suomeen vuonna 1981, jolloin viljely alkoi Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä. Kasvin kotiseutua on Pohjois-Amerikka. Yrtti-iison kukat ovat kirkkaan sinipunaisissa tähkissä. Kasvi sekä tuoksuu että maistuu anikselta. Aniksen makea maku johtuu haihtuvan öljyn sisältämästä metyylikavikolista. Yrtti-iiso on läheistä sukua iisopille, jonka sukuun se on aikaisemmin kuulunutkin.

Yrtti-iiso on runsaasti mettä tuottava hunajakukka, joka houkuttelee mehiläisten lisäksi perhosia puutarhaan. Se on myös kaunis koristekasvi kukkapenkissä ja suuremmissa ruukuissa, mutta ikkunalaudalle se on liian kookas.

Käyttö ravintona

Yrtti-iiso sopii varsinkin jälkiruokien ja leivonnaisten maustamiseen. Se maistuu aniksen lisäksi myös mintulta ja venkolilta. Yrtti-iisoa voi silputa esim. kakku- ja pikkuleipätaikinoiden sekaan sekä piirakoiden päälle. Salaatteihin, keittoihin, kasvismuhennoksiin se on hyvä mauste; samoin itämaistyyppisiin ruokiin, joissa käytetään soija- tai paprikakastiketta. Porkkana, peruna ja kaalit sopivat myös sen maustettaviksi. Yrtti-iisosta saa erinomaista yrttiteetä sekä tuoreena että kuivattuna. Kukat ja latvaversojen pienikokoisemmat lehdet sopivat kaikenlaiseen koristeluun. Minttujen tapaan sitä voi käyttää säilönnässä esim. omenasoseeseen tai karviaismarjahilloon. Yrtti-iisoa voi pakastaa, kuivata sekä säilöä etikkaan ja öljyyn.

Ruokaohjeet

Viljelyohjeet