Yrtti-iiso, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Yrtti-iisoa käytetään tee- ja mausteyrttinä sekä mesikasvina.

Lajikkeet

Yrtti-iison (Agastache foeniculum) lisäksi ulkomaisissa siemenliikkeissä on tarjolla myös huonompiaromisen koreanmintun (Agastache rugosa) siemeniä.

Viljelyedellytykset

Yrtti-iiso viihtyy valoisassa mutta ei paahteisessa kasvupaikassa syvämultaisessa ja kuohkeassa maassa. Lannoitukseksi riittää normaali kompostilannoitus 2-4 kg/m2. Vaikka kasvi luontaisilla kasvualueillaan onkin monivuotinen, Suomessa talvehtiminen ei ole täysin varmaa, mutta riittävän paksun lumen alla se saattaa onnistua Etelä-Suomessa. Peittäminen syksyllä parantaa talvenkestävyyttä. Jos talvehtiminen onnistuu, toisena vuonna saadaan ensimmäistä suurempi sato. Kylmä kevät saattaa hidastaa kasvuunlähtöä. Yrtti-iisoa voi kasvattaa myös kukkapenkissä ja suurissa ruukuissa.

Lisäys

Yrtti-iisoa lisätään yleensä siemenistä, mutta myös taivukas- ja pistokaslisäystä voi käyttää. Se myös kylväytyy itsestään kasvupaikalleen. Siemenet kylvetään huhti-toukokuun vaihteessa 2-3 siementä ruukkuunsa. Kasvatusaika on 4-5 viikkoa, ja ulos taimet voi istuttaa kesäkuun alussa 30-40 cm:n taimi- ja rivivälein. Harjuviljelyssä taimia mahtuu metrille 6-10 kpl. Siemenet voi kylvää Etelä-Suomessa suoraan avomaallekin, mutta tällöin kasvi ei ehdi välttämättä kukkia. Siemeniä kannattaa kerätä talteen omasta kasvustosta; niiden itävyys säilyy 2-3 vuotta.

Hoito

Kasveista saadaan tuuheampia leikkaamalla latvat poikki 3-4 kasvulehden takaa. Tiheä kasvusto torjuu tehokkaasti rikkaruohoja. Harauksia tehdään tarvittaessa. Minttukuoriainen voi aiheuttaa tuhoja myös yrtti-iisoviljelyksillä.

Sadonkorjuu ja käsittely

Sato korjataan käsin tai koneella täyden kukinnan aikaan heinäkuun lopulla. Versoihin jätetään korjattaessa 2-3 kasvusilmua, jolloin syyskuussa voidaan saada vielä toinen sato. Kuivatuksen jälkeen on syytä erotella varret ja lehdet toisistaan.

Satoisuus

Tuoresatoa saadaan n. 1-2 kg/ m2 kasvatuspaikkakunnan sijainnista ja kesän sääoloista riippuen.

Yrtti- eli anisiison viljelymenetelmistä löytyy tietoa myös Yrttitarhan tutkimusosiosta.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Ursula Pelttari: Tuoreet mausteyrtit. Porvoo 1990.
Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.