Likööri ei synny ilman sokeria. Jos yrttilikööristä jätetään sokeri pois yleensä tuloksena on yrttisnapsi. Helpoimmin sokerin saa sekoitettua valmiiseen maustettuun viinaan vahvana sokeriliemenä. Marjalikööreihin riittää usein kypsien marjojen oma sokeri.

Näillä sivuilla on ohjeita seuraavin kasveilla maustettuihin tuliliemiin:

Anis, kanerva, kataja, koiruoho, koivu, kuisma, kumina, mesiangervo, minttu, mustaherukka, mänty, pihlaja, suomyrtti, tilli, timjami, valkosipuli ja voikukka.

Kokeilun arvoisia ovat myös vanhat lemmenjuomasekoitukset ja "elämän vesi".

Anissnapsi ja -likööri

Anista saa helpoimmin kaupan maustehyllystä.

• Snapsi syntyy, kun siementen päälle kaadetaan viinaa ja seoksen annetaan seistä viikon verran suljetussa astiassa. Viinaa on hyvä olla kaksi kertaa niin paljon kuin siemeniä. Siivilöidään ja mausteliemeen lisätään puhdasta viinaa, niin että maku on mieleinen. Aniksen lisänä voi käyttää fenkolia, suositeltava määrä on puolet aniksen määrästä. Anissnapsi tarjotaan jääkaappikylmänä, se on väriltään kirkkaan keltaista ja maku vivahtaa aina lakritsiin.
• Liköörin valmistamiseen tarvitaan kupillinen aniksensiemeniä, kaksi kupillista hienoa sokeria ja pullollinen viinaa. Ensin siementen annetaan liota viinassa muutaman viikon ajan. Sitten neste siivilöidään. Sokeri lisätään. Se ei kuitenkaan liukene noin vain. Pullo laitetaankin vesihauteeseen lämpiämään. Sitä heilutetaan hieman ja tuotapikaa seos kirkastuu. Sokerin voi myös liottaa ensin tilkkaan kuumaa vettä ja sitten lisätä tämän makean siirapin alkoholiin.
• Kataloniassa tarjotaan juomaa beguda de pobre eli köyhän juoma. Sen aineksina on kupillinen aniksen siemeniä, puolen tusinan appelsiinin mehut ja yhden appelsiinin kuoret tai pomeranssin kuorta. Mausteita liotetaan viikon verran litrassa viinaa. Tarvittaessa juomaa voi laimentaa vedellä.
  Anisöljyn vaikuttava aine anetoli liukenee alkoholiin. Juoma on sellaisenaan kirkasta kuten ouzo, mutta sakenee maitomaiseksi vettä lisättäessä, koska anetoli ei ole vesiliukoista.

Ainesten hankinta-aikaa on vain muutama keväinen päivä. Hiirenkorvat ovat parhaimmillaan kun ne ovat vielä tahmeita ja lehti ei ole kerinnyt täyteen mittaansa. Lehtiä voi kerätä myös kevättalvella maljakkoon poimituista oksista. Vähän vajaaseen viinapulloon laitetaan kourallinen hiirenkorvia. Hiirenkorvissa on mahlan makeutta, mutta varovasti maistellen voi pulloon lisätä myös lusikallisen sokeria. Viikon tai parin perästä neste siivilöidään. Tämän snapsin maku voi viehättää niin, että toivoisi kevään kestävän ikuisesti.

Kansanlääkinnässä hiirenkorvaviinalla on hoidettu reumatismin oireita sekä nauttimalla ainetta sisäisesti että hieromalla sitä kipeään kohtaan. Vaikka lääkinnän tehoa voi epäillä, hoitokeino oli varmasti mukava ja maistuva.

Kanervan vastapuhjenneet kukat laitetaan viinaan likoamaan pariksi viikoksi. Siivilöidään ja laimennetaan. Kanervasnapsi on ruusunpunaan vivahtava ja tuoreeltaan maultaan pehmeä ja mieto. Varastointi ei vahingoita makua. Liköörin snapsista saat makeuttamalla sen hunajalla. Tämä on metsältä maistuva juoma.

Sinisistä marjoista tulee raikkaan katajan makuista tulilientä. Vihreät marjat tekevät maun tärpättiseksi.

Viinan tekemiseen on kaksi vaihtoehtoa:

• Marjat kuivataan ja murskataan huhmareessa. Kuoret noukitaan pois. Rouheelle kaadetaan viina. Kuivat marjat imevät itseensä viinaa. Kun 8-10 päivää on kulunut, sekoitus suodatetaan ja nesteen annetaan seistä muutaman kuukauden verran. Tällä esanssilla maustetaan snapsi; 1 osa uutetta 4-5 kirkasta viinaa.
• Yksinkertaisempi tapa on kerätä kypsiä katajanmarjoja pullo täyteen ja kaataa päälle viinaa. Viikon päästä sopii maistella. Sen jälkeen pulloon lisätään aina puhdasta viinaa vajeen peittämiseksi. Näin tekijällä on aina täysi pullo voimajuomaa.

Koiruohoa voi pitää viinamausteiden kuninkaana, sillä kansa on karvastanut viinansa niin kauan kun viinaa on ollut. Useimmiten koiruohoviina nautittiin lääkkeenä. "Jos se tekee hyvää, niin sen pitää maistua pahalta." Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa; monet pitävät koiruohoa parhaana mahdollisena viinan mausteena.

Koiruohoviina oli "vatsaaparantava ja matoja surmaava yleislääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviina, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syöntihalua korjaamaan kuin myöski horkan, keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi", kuten Lönnrot Kasviossaan muistutti.

Koiruohon uskottiin auttavan ruuansulatus- ja sappivaivoihin. Se myös lisäsi ruokahalua. Eräässä 1400-luvun yrttikirjassa neuvottiin: "Jos olet laiha kuin lehtisammakko, laiha kuin poppeli, jos painosi vähenee päivä päivältä etkä lopuksi luo enää varjoakaan, turvaudu heti paikalla koiruohoon." Pitkään koiruohon uskottiin karkoittava pahoja henkiä, mutta 1800-luvulla absintti-juoma, jota valmistettiin mm. koiruohosta, suorastaan houkutteli niitä.

Nopeasti koiruohoryyppy valmistuu laittamalla oksan viinapulloon ja muutamassa tunnissa ilmiömäinen snapsi on valmis tarjoittavaksi. Halutessaan sekaan voi laittaa tilkan hunajaa ja muutaman kuminan siemenen.

Kärsivällisempi nautiskelija antaa koiruohon liota viinassa viikon verran ja sen jälkeen varastoi viinaa niin kauan kuin sielu sietää. Snapsi paranee ajan myötä.

Kuismaviina

Kuisman kukka on keltainen, mutta viina on punaista. Kukat kerätään juuri kun ne ovat alkaneet avautua. Käytä kerätessäsi saksia, köpelöissä sormissa kukat vahingoittuvat ja väriaine karkaa ennen aikojaan. Kukkia liotetaan 3-4 vuorokautta viinassa. Neste siivilöidään ja laimennetaan. Kuismaviina säilyy loputtomiin. Lisäämällä sokeria tai hunajaa saat liköörin.

Kuminaviinan teko vaatii ylimääräistä vaivannäköä, mikäli vaivannäöllä tarkoitetaan sitä, että pulloa pitää ravistaa kerran päivässä viikon ajan. Kuminat poimitaan heinäkuussa, kun siemenet ovat muuttuneet ruskeiksi. Kasvin annetaan kuivua muutaman päivän ja sitten siemenet ravistellaan irti ja laitetaan viinaan likoamaan. Hyvä sekoitussuhde on yksi osa siemeniä kahteen osaan viinaa.

Siemeniä liotetaan viikon verran ja pulloa ravistellaan päivittäin. Näin valmistuneesta esanssista tulee kellanvihreä ja erittäin väkevää. Muutama senttilitra riittää maustamaan koko pullon puhdasta viinaa.

Vihreän taikajuoman voi valmistaa helposti itse. Viisi mintun vartta survotaan desilitraan sokeria ja päälle kaadetaan pullo vaaleaa rommia. Siivilöidään puolen tunnin kuluttua. Värjätään vihreällä elintavikevärillä ihanan myrkynvihreäksi. Tarjotaan jääkylmänä, ehkäpä jäämurskan kera koristeena tuoreita mintun lehtiä.

Mustaherukalla voi maustaa viinaa monella tavalla ja mustaherukasta voidaan käyttää marjojen lisäksi myös lehtiä.

• Lehtiä liotetaan viinassa viikon verran, suodatetaan ja esanssin annetaan seistä kuukauden tai pari, jonka jälkeen seos on valmista kirkkaan viinan mausteeksi.
• Kypsiä marjoja voidaan liottaa viinassa vähintään viikko, mutta mieluusti pitempi aika jopa vuoden verran. Valmista vaikkapa näin: Mustaherukat kerätään isoon pulloon, johon lisätään pöytäviina. Annetaan tekeytyä seuraavaan kevääseen, siivilöidään ja nautitaan liköörin tapaan. Sokeria ei tarvita, kypsien marjojen oma makeus riittää, jos juoman annetaan tekeytyä riittävän kauan. Samaan tapaan voi valmistaa vaikkapa vadelmalikööriä.

1800-luvulla mustaherukoista ryhdyttiin tekemään likööriä, tuon ajan keittokirjoissa juomasta käytettiin nimeä cassis ranskalaiseen tapaan. Likööristä on monia muunnelmia, toiset lisäävät mausteeksi vadelmia, kanelia tai vaikkapa mustaherukan lehtiä.

Hyvä perusohje kuuluu näin:

Kaada 1 marjalitran päälle konjakkia tai hedelmäviinaa. Anna seistä kolmisen viikkoa ja siivilöi. Nestelitraa kohti tarvitaan ¾ litraa sokeria ja 2 dl vettä, joista keitetään paksu sokeriliemi. Nesteet sekoitetaan ja kaadetaan pieniin likööripulloihin. Mustaherukkalikööriin voi parin vuoden kuluttua tulla saostumia ja ja sen väri muuttuu ajan myötä tumman lilasta ruskeanvioletiksi.

Tähteeksi jääneet siivilöidyt marjat murskataan ja panna tekeytymään uuteen konjakkiin, massa puristetaan ja nesteeseen lisätään sokeria. Näin muodostunut jälkilikööri kuulemma soveltuu flunssalääkkeksi ja parantamaan nuhaa.

Dijonin alueen gastronomien kuuluisuus perustuu neljään kulmakiveen: sinappiin etanoihin, bourgogneviineihin ja mustaherukkaan. Paikallista mustaherukkalikööriä Crème de Cassista sekoitetaan sampanjaan, vermuttiin tai valkoviiniin näin siitä syntynyttä juomaa nimitettiin tuolla seudulla "rince cochon", joka tarkoittaa sianhuuhtelua. Toisen maailmansodan jälkeen nimi vaihtui. Juoma nimettiin uudelleen taipumattoman pormestarin ja vasemmistopoliitikon Felix Kirin mukaan, joka onnistui uhmaamaan saksalaisia koko miehityksen ajan. Sekoitus oli hänen lempijuomaansa.

Männyn kerkät olivat 1700-luvulla yleinen viinan mauste. Oman mäntyviinan valmistaminen käy näin: männyn versot eli kerkät sekoitetaan viinaan ja annetaan maustua 2-3 päivää. Maistellaan säännöllisesti, ettei maku muutu liian kitkeräksi. Pullolliseen viinaa riittää 8-10 versoa. Huom! Versojen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Pihlajasnapsi

Puhtaita, kypsiä marjoja laitetaan viinaan. Suositeltava määrä on yksi osa marjoja ja kaksi osaa viinaa. Annetaan seistä viikko, mielummin kaksi tai kolmekin. Käytetään puhtaan viinan mausteena: yksi osa tätä esanssia 3-5 osaan puhdasta viinaa.

Suomyrttiviina

Suomyrttiviina tuo mieleen keväisen metsän. Lehdet kerätään keväällä, kun ne ovat vielä vaaleanvihreitä. Huuhdottujen lehtien annetaan kuivahtaa, jonka jälkeen ne laitetaan viinaan likoamaan. Jos mukaan lisää vähän iisoppia, saadaan tulokseksi vanhanaikainen taikajuoma.

Tillisnapsi

Tillisnapsi on yksi maukkaimmista ja lisäksi kauneimmista, jos tillin oksa jätetään astiaan juhlapäivällisen ajaksi. Se valmistuu näin: tillin oksa laitetaan viinapulloon, joka jäähdyytetään ja tarjoillaan. Tillin pitään liota vähintään puolen, mutta korkeintaan kahden vuorokauden ajan. Tilliviinaa ei voi varastoida pitkään, se muuttuu ajan mittaan tunkkaiseksi.

Timjamilikööri

Likööriin riittää pieni oksa timjamia, juoma makeutetaan hunajalla. Käytä valmistuksessa omaa haju- ja makuaisitiasi. Tuloksena on kultaisen keltainen juoma.

Valkosipuliviina

• Uskaliaille kokeilijoille voi valmistaa valkosipulisnapsin. Tyhjään viinapulloon laitetaan kuorittuja valkosipulin kynsiä, noin kolmanneksen verran ja sekaan lisätään hieman hunajaa tai sokeria. Pullo täytetään viinalla. Korkki suljetaan kunnolla ja mitä pitempään se on kiinni, sen väkevämpi maku on. Lisämausteeksi voi laittaa myös palan punapippuria.
• Valkosipuliviinaa on käytetty rohtotarkoituksiin ainakin Venäjällä. Kotiapteekin tarpeisiin valkosipulia lisätään runsaasti viinan mausteeksi. Rohto valmistuu viikossa ja sitä nautitaan lusikallisittain. Valkosipuliviinan sanotaan myös poistavan vanhan viinan ja valkosipulin hajun. Yltiöpäiset alliofiilit käyttävät vahvaa nestettä suihkepulloissa suun ja kainaloidenkin raikasteina. Näppärä keittiömestari suihkauttaa pullosta salaatin mausteeksi. Pohjalle jääneet valkosipulit nautitaan "lääkekapseleina".

Voikukkasnapsi

Otetaan taiten talteen vain kukkien keltaiset osat. Laitetaan tölkkiin ja kaadetaan viina päälle. Annetaan seistä runsaan viikon ajan. Tuolloin väri on kellanpunainen ja maku hapahko. Voikukkasnapsi ei kestä säilyttämistä.

Lemmenjuomaa ja elämänvettä

Yrttien on uskottu auttavan sairauksien lisäksi myös kaikissa elämää koskevissa suurissa kysymyksissä. Lemmenjuomia tuskin on sekoitettu ilman yrttitarhan antimia. Elämän vedeksi on puolestaan nimettu eräänlainen yleislääke, johon jokainen tekijä on laittanut ryytiä ja rohtoa oman mieltymyksensä mukaan.

Näiden juomien valmistuksessa on käytetty hyväksi tietoa yrttien salaisimmista vaikusalueista. Kuten seuraavasta esimerkkiohjeestakin käy ilmi.

Kokeile vaikka näitä:

tilliä tullaksesi viisaaksi
anista nähdäksesi kauniita unia
kirveliä ystävyyteen
persiljaa aistilliseen rakkauteen
marunaa merisairauteen
väinönputkea noituutta vastaan
pienen ruusun, joka auttaa kaikkeen
rosmariinia muistin parantamiseen
kynteliä miehen potenssiin
salviaa ruttoa vastaan
kuminoita suojaamaan uskottomuudelta

Yrteistä syntyy alkoholiin ja sokeriin sekoitettuna juoma, joka maistuu karvaalta ja makealta – kuin elämä itse. Ohje on Sanna Töringen Liköörikirjasta.

Elämän veden kelttiläinen nimi oli Usque-beathe, nimestä kehittyi aikanaan wishky-nimikin. Skotlannissa valimstettiin likööriä nimeltä Usque Baugh, josta on useita muunnoksia. 1700-luvulla keittokirjassaan ruotsalainen Cajsa Warg nimitti nestettä Uskuebaksi. Mamselli-Kaisa ei vaivautunut ihan pieniä viinamääriä maustamaan.

Uskueba Cajsa Wargin tapaan

Tarvitaan luoti (13,3g) anista, fenkolia, korianteria, kanelia, kardemummaa, ¾ luotia muskottikukkaa, puoli luotia neilikoita, lakritsanjuurta, tilliä ja iisoppia. Murskataan ja sekoitetaan kahteen kannulliseen viinaa. (Kannu vetää noin 2 2/3 litraa.) Lisätään ½ luotia sahramia, puoli naulaa (Naula painaa 425 g.) rusinoita ja taateleita tai viikunoita. Annetaan tekeytyä 8 päivää, suodatetaan. Makeutetaan maun mukaan.