Kihokin viljelykokeet

Tausta

Kihokit ovat hidaskasvuisia pienikokoisia suokasveja, joita käytetään yskänrohtoina. Kihokin viljelyä on kokeiltu Maatalouden tutkimuslaitoksen ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Mikkelissä sekä kasvihuoneessa että avomaalla turvepenkissä. Tutkimuksesta vastasivat puutarha-agronomit Bertalan ja Zsuzsanna Galambosi. Kokeiden tarkoituksena oli tutkia, voiko kihokin kasvurytmiä nopeuttaa kasvihuoneolosuhteissa, voiko kihokkeja viljellä turvepenkissä ja muuttuvatko luonnosta viljelyyn otettujen kihokkikasvien vaikuttavien aineiden pitoisuudet eri viljelytoimenpiteiden seurauksena. Toisessa tutkimusohjelman osassa tutkittiin keruun vaikutuksia kihokkikasvuston uusiutumiskykyyn.

Kihokin viljely kasvihuoneessa vv. 1993 - 1995

Pitkä- ja pyöreälehtistä kihokkia kasvatettiin kolmen vuoden ajan 70 m²:n kokoisessa kasvihuoneessa. Siemenet kerättiin luonnosta ja ne kylvettiin marraskuun alussa Plantek-lokerikkoihin, jotka vietiin talveksi ulos. Toukokuun alussa ruukut siirrettiin lämpimään kasvihuoneeseen. Siemenet itivät noin kahdessa viikossa, ja ruukut istutettiin kuun lopussa muovisiin laatikoihin, joissa oli lannoittamatonta turvetta. Istutustiheys oli 5 x 6 cm eli n. 300 kpl / m². Kihokit olivat kasvihuoneessa metrin korkuisilla kasvatuspöydillä kolmen kasvukauden ajan toukokuusta lokakuuhun. Talveksi kasvit vietiin ulos talvehtimaan lumen alle. Vertailukasvit kasvatettiin vastaavalla kasvualustalla kasvihuoneen ulkopuolella maahan upotetuissa 40 litran muovisäiliöissä. Vuoden 1993 kesäkuusta lähtien kihokkeja ruokittiin kahdeksalla eri valmisteella (akvaariokalojen kuivamatovalmisteet, kalanpoikasten ruokintarakeet, puutarhan täyslannoite, kuivamaitojauhe), jotta löydettäisiin parhaiten hyönteisten valkuaisaineita vastaava ravinne.

Ulkoilmaa korkeampi lämpötila nopeutti merkittävästi kihokkien kehitystä ja aikaisti n. kuukaudella kukintaa ulkona kasvaneisiin kihokkeihin verrattuna. Kasvihuoneessa kasvaneista kihokeista kasvoi kuitenkin hennompia ja kevyempiä. Pyöreälehtisen kihokin kasvirytmi oli nopeampi ja kukinta osalla kasveista vuotta aikaisempi kuin pitkälehtikihokilla. Puutarhan täyslannoitteella ruokitut kasvit kuolivat lähes täysin v. 1993, ja vakavia vaurioita havaittiin myös kalanpoikasten ravinnolla ruokituissa kasveissa. Muut ruokinta-aineet vaikuttivat myönteisesti kihokkien kasvuun, ja parhaat tulokset saatiin akvaariokaloille tarkoitetuilla valmisteilla. Myös huomattavasti edullisemman maitojauheen käyttö lisäsi satoa. Pyöreälehtisestä kihokista saatiin tuoresatoa 0,7 - 1,8 kg / m², mikä oli 2-5 kertaa suurempi kuin ulkona turvepenkissä kasvatettujen kihokkien. Pitkälehtikihokista saatiin 1,5 - 2 -kertainen sato ulkona kasvaneisiin lajitovereihin verrattuna.

Kihokin viljely turvepenkissä vv. 1992 - 1997

Viljelykokeet suoritettiin vuosina 1992-1997 keinotekoisissa suo-olosuhteissa. Pyöreälehtistä ja pitkälehtistä kihokkia kasvatettiin 110 cm leveissä, 300 cm pitkissä ja 70 cm syvissä penkeissä. Osa penkeistä tehtiin syksyllä ja osa seuraavana keväänä. Penkkien pohjalle levitettiin paksu muovi ja ne täytettiin lannoittamattomalla raakaturpeella, jonka pH oli 3,6. Kastelu tapahtui tippukastelumenetelmällä. Kunnolla kasteltuna turve säilytti kosteutensa 5-7 vrk. Nuoret kasvit on kasteltava useammin. Penkin toisessa päässä n. 7-10 cm turpeen pinnan alapuolella oli reikä, josta ylimääräinen vesi pääsi valumaan pois. Kasvustosta 2/3 ruokittiin maitojauheella pölyttämällä sillä kasveja 7-8 vrk:n välein; 1/3 ei saanut lisäruokintaa. Annettavan maitojauheen määrä oli 1-2 g/ m².

Kihokit lisättiin sekä suorakylvöllä (siemeniä 0,2 g/m²) että taimikasvatuksen avulla. Kylvösiemenet kerättiin edellisenä vuonna elo-syyskuun aikana luonnon kasvustosta ja kylvettiin lokakuussa turpeen pinnalle. Kylvön helpottamiseksi siemenet sekoitettiin hiekkaan ja kylvö tehtiin tasaisuuden varmistamiseksi kahteen kertaan ristikkäin. Kylvetyt siemenet eivät itäneet kaikki kerralla, vaan myös seuraavina vuosina. Suorakylvöstä saatu tiheys vaihteli 600 - 1600 kpl/ m². Taimikasvatuksessa siemenet kylvettiin syksyllä potteihin, jotka talvetettiin ulkona lumen alla. Keväällä ne siirrettiin kasvihuoneeseen, jossa kasvuunlähtöön meni 6-8 viikkoa. Taimet istutettiin 4-6 -lehtisinä kasvatuspenkkeihin 7 x 7 cm:n välein. Kylvövuonna nuoret taimet suojattiin rankkasateilta hyttysverkoista rakennetuilla tunneleilla.

Ensimmäisenä ja toisena vuonna kihokit kasvattivat lehtiruusukkeita, kolmantena ja neljäntenä vuonna kukinta oli runsas. Kihokit kasvoivat turvepenkeissä tasaisemmin ja voimakkaammin kuin luonnossa. Kolmen vuoden yhteenlaskettu sato oli ruokkimattomista kasveista 430 - 450 g/ m² ja ruokituista kasveista 1170 g/ m² (suorakylvö) ja 1600 g/ m² (taimikasvatus). Kaiken kaikkiaan korjattu sato oli luonnonkasvien satoon verrattuna 50-100 kertaa suurempi. Sadon suuruus johtuu kasvien suuremmasta kylvö- ja istutustiheydestä. Maitojauheen antama valkuaislisä nosti merkittävästi kihokkien biomassan tuotantokykyä.

Viljelytoimenpiteiden vaikutus kihokin vaikuttaviin aineisiin

Kihokin viljelykokeiden aikana luonnosta kerätyistä ja viljellyistä kihokeista tutkittiin 7-metyylijuglonin ja muutamien flavonoidien (kversetiini, kemferoli, myrisetiini) pitoisuuksien vaihtelua. Tutkimusten perusteella voitiin todeta, että viljelytoimenpiteet eivät vaikuttaneet haitallisesti kummankaan kihokkilajin tutkittuihin vaikuttavien aineiden pitoisuuksiin. Viljellyt kasvit olivat kooltaan suurempia ja reheväkasvuisempia luonnossa kasvaneisiin verrattuna, mutta vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa oli vain muutamia eroja: ilmeisesti korkeammasta lämpötilasta johtuen kasvihuoneessa viljellyissä kihokeissa oli suurempi 7-metyylijuglonin pitoisuus. Maitojauheen käytöllä ei havaittu mitään haitallisia vaikutuksia vaikuttavien aineiden pitoisuuksiin.