Yrttialaa koskeva tutkimus Suomessa

Ensimmäiset maustekasveja koskevat tutkimukset tehtiin Suomessa sodan jälkeen vuosina 1945-52. Kokeissa oli mukana 44 yrttiä, joista tärkein oli kumina. Tutkimukset rahoitti Alko, joka osti viljellyt tuotteet. Kuminanviljelykokeita tehtiin eri puolilla Suomea Pohjois-Savoon asti, ja Tikkurilassa tutkittiin eri sinappilajeja. Näihin tutkimuksiin perustuen laativat Toivo Rautavaara, Antero Vaarama ja Otto Valle maustekasvien viljelyoppaan, jonka Puutarhaliitto julkaisi opassarjassaan v. 1953.

Seuraavat kaksi merkittävää ohjelmaa yrttirintamalla ovat olleet Suomen Akatemian Maustekasvitutkimus vuosina 1983-85 sekä vuosina 1984-88 toteutettu Helsingin Yliopiston Puumala-projekti, jossa tutkittiin Suomessa parhaiten viljeltäväksi soveltuvia kaupallisesti merkittäviä maustekasvilajeja. Puumalan yrtti- ja maustekasviprojektin tutkijaksi ja koko Suomen johtavaksi yrttitutkimuksen keulakuvaksi tuli unkarilaissyntyinen Bertalan Galambosi. Projektin päätyttyä hän siirtyi Maatalouden tutkimuskeskuksen Etelä-Savon tutkimusasemalle Mikkelin maalaiskuntaan, minne valtakunnalliset yrttiviljelytutkimukset ovat keskittyneet vuodesta 1989 lähtien.

Maatalouden tutkimuskeskuksessa aloitettiin laajat yrttitutkimukset v. 1989, jolloin käynnistyi maa- ja metsätalousministeriön kehittämisvaroilla mausteyrttiviljelyn kehittämishanke. Tutkimusten keskuspaikkana oli Mikkelin maalaiskunnan Ekologisen tuotannon tutkimusasema (EKO), ja kenttäkokeita järjestettiin lisäksi MTT:n yksiköissä kahdeksalla muullakin paikkakunnalla eli Piikkiössä, Kokemäellä, Anjalankoskella, Laukaassa, Toholammilla, Ruukissa ja Sotkamossa. Hanketta johti tutkija Bertalan Galambosi. Tutkimuksen kohteena olivat Puumala-projektissa tärkeiksi todettujen lajien menestymisen tutkiminen Suomen eri osissa, korjuuajan vaikutus monivuotisten lajien satoon ja talvehtimiseen, eri lannoitusmenetelmien vertailu, luonnon rohdoskasvien viljelytekniikka, kasvien laatuominaisuudet sekä mausteyrttien käyttö mesikasveina.Tutkimukset saatiin loppuun v. 1992.

Vuosien 1993-96 aikana tutkittiin pääosin MTT:n omalla rahoituksella Suomeen soveltuvien yrttikasvien viljelytekniikkaa ja laatua eri tutkimusasemilla. Tutkimuksen pääpaino oli kuminan, korianterin, minttujen, nokkosen ja rehumaraljuuren viljelytekniikan kehittämisessä niin, että tuotantokustannukset saataisiin alenemaan ja laatu mahdollisimman korkeaksi. Laukaan tutkimusaseman toimesta kokeiltiin 29 yrttilajin viljelyä suopohjalla.

Vuoden 1997 alussa käynnistyi tutkimus korkealaatuisten mauste- ja rohdoskasvien valinnasta ja siementuotannon kehittämisestä. Tavoitteena oli löytää viljelyyn parhaiten soveltuvat lajikkeet ja luonnonvaraisten lajien parhaat kannat sekä kehittää siemenviljelytekniikkaa. MTT:n sivuilta pääsee myös laajaan päivitettyyn Kirva-tietokantaan, joka sisältää luettelon MTT:n kirjaston ja yksiköiden kokoelmiin otetuista kirjoista ja sarjojen osina ilmestyneistä teoksista.

MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla on lisäksi tehty yrttiyritysten tilaamia tutkimuksia erikoiskasvien viljelystä. Maatalouden tutkimuskeskus on myös mukana ainoana pohjoismaisena laitoksena EU:n AIR-ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa, jonka tehtävänä on kartoittaa 9 maan osalta yrttituotannon, -tuonnin, ja -viennin laajuutta, mauste- ja rohdoskasvien tutkimuksen laajuutta sekä kartoittaa esimerkkejä onnistuneista tutkimushankkeista ja menestyneistä yrttiyrityksistä.

Yrttitutkimuksia on tehty myös muiden MTT:n tutkimusyksiköiden johdolla. Maatalousteknologian tutkimuslaitoksessa on kehitetty viljeltävien yrttikasvien ja luonnonkasvien kuivaustekniikkaa vuodesta 1995 lähtien. Peltokasvien uudet käyttömuodot on projekti, joka kohdistuu laajamittaiseen peltoviljelyyn sopiviin mauste- ja rohdoskasveihin kuten sinappiin, öljypellavaan, kuminaan, tattariin ja unikkoon. Kasvinsuojelun tutkimuslaitos on keskittynyt projektissa kuminakoin ja rikkakasvien torjuntaan. Muita hankkeeseen osallistuneita tahoja ovat Kasvituotannon tutkimuslaitos, Kasvinjalostuslaitos, Hämeen maatalouskeskus ja Agropolis Oy, joka lisäksi koordinoi v. 1997 alkanutta erikoiskasviviljelyn kehittämishanketta. Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa on käynnissä oma tutkimus lääke- ja maustekasviöljyjen tuotannosta ja käytöstä, jota varten Ruukkiin on rakennettu tuotantomittakaavainen öljytislaamo. Projekti toteutetaan yhteistyössä Oulun yliopiston POHERIKA-projektin kanssa. Maatalouden tutkimuskeskuksen kansainväliseen yhteistyöhön ovat kuuluneet joidenkin tutkimusten rinnakkaiset kenttäkokeet Keski-Euroopassa sekä haihtuvien öljyjen analyysit yhteistyössä unkarilaisten, slovakialaisten ja skotlantilaisten tutkimuslaitosten kanssa. MTT:n tutkimustuloksista on tiedotettu viljelijöille ammattilehdissä, viljelyoppaissa ja erilaisilla kursseilla.

Seuraavassa on tiivistelmiä erilaisista tutkimuksista yrttialalta. Pääosa materiaalista on Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa 4.12.1997 pidetyn mauste- ja rohdosyrttien tutkimusseminaarin monisteesta. Lisäksi on mukana tiivistelmä julkaisusta Uusien rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu, joka kuuluu Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisujen sarjaan ja on ilmestynyt vuonna 1999.

Lapin Maaseutukeskus ry:n hallinnoimista luonnontuotealan hankkeista on vuoden 1999 alussa ilmestynyt moniste nimeltään "Lapin luonnontuotealan kehittämishankkeet 1996 - 1998". Tästä julkaisusta on otettu mukaan tiivistelmä Lapin erikoiskasviviljelyn kehittämishankkeesta ja Lapin luonnontuotteiden tuotekehityshankkeesta.