Lapin erikoiskasviviljelyn kehittämishanke
Tausta
Hankkeen tavoitteena oli viljelykasvivalikoiman lisääminen 2-5 uudella kasvilla. Kasveja ei valittu hanketyöryhmän toimesta vaan viljelijät itse esittivät uusia kasveja omien kokemustensa ja markkinointinäkemystensä mukaan. Viljelmiä oli hankkeessa mukana 12. Viljelyn ohjaus tapahtui Maatalouden tutkimuskeskuksen Lapin tutkimusaseman toimesta. Tulokset on tiivistetty Lapin Maaseutukeskuksen julkaisemasta monisteesta "Lapin luonnontuotealan kehittämishankkeet 1996 - 1998".
Kasvivalikoima ja viljelytulokset
Kasvivalikoimaan kuuluivat:
1. Piparminttu, Mentha piperita,
jonka viljelyvarmuutta ja satoisuutta ei ole Lapissa aiemmin selvitetty. Viljelykokeiluun käytetyt taimet (5000 kpl) tuotettiin v. 1996 Rovaniemen Ammattikorkeakoulun (RAMK) luonnonvara-alan maaseutuyksikön solukkolaboratoriossa. Solukkolisäys onnistui erinomaisesti. Viljelykokeita tehtiin n. 30 viljelmällä eri puolilla Lappia. Varsinainen koeala oli Kemijärvellä, missä istutettiin 1800 mintuntainta hake- ja muovikatteisiin erilaisilla tiheyksillä. Talvehtiminen onnistui vain noin puolella viljelmistä ja niilläkin vain 1/3 mintuista säilyi talven yli . Pohjoisimpana talvehtiminen oli heikointa, mutta joitakin minttuja talvehti Inarissakin. Peittämisellä ei näyttänyt olevan merkitystä talvehtimiseen, mutta suojainen sijainti keväällä ja paksu lumipeite edistivät talvehtimista. Oulun Yliopistossa tutkittiin eteeristen öljyjen pitoisuudet, jotka eivät poikenneet kotimaisista piparmintun vertailutiedoista.
2. Pohjannokkonen, Urtica dioica ssp. sondenii,
joka on tavallisen nokkosen poltinkarvattomampi alalaji. Se ei altista poltinkarvapölylle kuivauksen ja seulonnan yhteydessä samoin kuin tavallinen nokkonen. Pohjannokkostakin lisättiin solukkolisäyksellä, joka onnistui hyvin. Neljällä viljelmälle istutettiin yhteensä n. 2000 tainta. Pohjannokkonen menestyi viljelyssä hyvin, ja sen satotaso oli ainakin kosteana kesänä vertailukelpoinen tavallisen nokkosen kanssa.
3. Hapro, Oxyria digyna
Hapro eli pyöreälehtinen suolaheinä on saamelaisten perinteinen mauste. Se on lievä kalkinsuosija ja kasvaa lannoitetussa kasvimaassa erittäin hyvin. Satoa voidaan korjata 3-4 kertaa kesän aikana tai harvennuskeruuna viikottain. Täydellistä leikkuuta kasvi ei siedä, vaan kasvustosta on jäätävä noin kolmannes jäljelle uusiutumista varten. Viljelyyn käytettiin alkuperältään utsjokelaista kasvia, jota tuotiin takaisin Lappiin Kirovskin kasvitieteelliseltä puutarhalta. Haproa lisättiin kesällä 1995 kotipuutarhassa, mistä saaduista siemenistä kasvatettiin RAMK:n luonnonvara-alan maaseutuyksikön puutarhassa n. 800 tainta. Viljelyn aloitti hankkeen aikana neljä viljelijää, jotka lisäsivät viljelypinta-alaa omasta siemenestään ja taimikannastaan kysynnän mukaan. Hapron kysyntä on ylittänyt tarjonnan.
4. Piharatamo, Plantago major
Uusien ratamoviljelmien perustamisessa hyödynnettiin Lapin koeasemalla Apukassa saatuja kokemuksia. Piharatamon viljely on helppoa ja varmaa, joskin talviset myyrätuhot saattavat olla huomattavia. Satoa voidaan korjata 3-4 kertaa kesässä. Kuivaus on kuitenkin ongelmallista ja energiaa kuluttavaa. Rovaniemen maalaiskunnassa istutettiin n. 800 ratamontaimen viljelmä mustamuovikatteeseen kesällä 1996. Siitä saatiin tuoresatoa kahtena keruukertana n. 100 kg lehteä öljyuutosten materiaaliksi. Siemensadon kokonaismääräksi v. 1997 arvioitiin n. 50 kg. Ratamon hyödyntäminen kiinnostaa useita tahoja Lapissa, joten lisääntynyt tuotanto tulee edistämään tuotekehitystä ja markkinointia.
5. Niittymaarianheinä, Hierochloe hirta
on voimakastuoksuinen lappilainen imagokasvi, jonka aromiin pitkällä päivällä on vaikutusta. Sitä käytetään lähinnä tuoksu- ja maustekasvina. Siitä tehty hajuheinäletti on monelle tuttu. Maarianheinää on haluttu viljelyyn jo vuosia, mutta siementen itävyys on heikko. Syynä tähän on todennäköisesti juurilisääntyminen ja sitä seuraava itsepölytys. Muovikatteessa kasvi on helppo viljeltävä, joskaan juolavehnää ei saa pellossa olla. Satoa voidaan korjata jo ennen juhannusta, yhteensä n. 3-4 kertaa kesässä. Tuoresato on n. 1 kg neliöltä. Sato voidaan kuivata alhaisessa lämpötilassa tai pakastaa.
Projektissa yritettiin pölyttää riittävän etäisiä kantoja keskenään itävän siemenen saamiseksi, mutta kokeilu ei onnistunut. Siemenet itivät heikosti ja joistakin saatiin vain muutama taimi. Kokeiltu solukkolisäys ei myöskään onnistunut. Juurilisäyskokeilusta saatiin kuitenkin n. 1500 alkua lisäysmateriaaliksi, joka jaettiin viljelijöille. Taimimateriaalin vähyyden vuoksi vain neljä viljelijää sai merkittävän alun viljelmilleen hankkeen aikana. Alun taimimateriaalin hankintaan sai 10 viljelijää. Kosmetiikka-, alkoholi- ja elintarviketeollisuus ovat kiinnostuneita kasvin tuotannon lisäämisestä ja tekevät tutkimusta sen koostumuksen ja käyttömahdollisuuksien selvittämiseksi. Myös tutkimusta viljelyn helpottamiseksi tarvitaan lisää.
6. Väinönputki, Angelica archangelica
Lapin läänin ensimmäinen hehtaariviljelmä on Simossa Laitalan luomutilalla. Jounin taimistolla Jouni Peteri kokeilee väinönputken kasvattamista erilaisilla tiheyksillä muovikatteessa. Aikanaan väinönputken viljelyn aloitti viisi viljelijää. Kasvin viljelystä on tehty useita julkaisuja.
7. Poimulehti, Alchemilla vulgaris
Poimulehteä käytetään kosmetiikkaan ja mm. kylpylöissä. Viljely aloitettiin v. 1996 juurimateriaalilla. Kesällä 1997 saatiin satoa hyvin Ulla Kurun viljelyksillä Muoniossa, mutta sateinen kesä 1998 homehdutti kasvustoja pahoin. Viljelykokeiluja jatketaan, samoin tuotekehitystä kylpylätuotteiden osalta. Viljelyohjeistoa ei vielä ole laadittu.
8. Mesiangervo, Filipendula ulmaria
Mesiangervolla juurilisäyksen hitaus ja hankaluus hidastavat viljelyn laajenemista. Koko hankkeen ajan sitä yritettiin lisätä huonoin tuloksin. Siementen itävyys oli heikko, ja/tai itulepoa ja siementen käsittelymekanismia ei onnistuttu selvittämään. Myöskään solukkolisäys ei onnistunut. Lapin koeasemalla aiemmissa viljelykokeissa kasvatetut mesiangervot lisättiin luonnosta otetuista juurista jakamalla. Kolarilaisen Anja Laineen kokemusten mukaan syksyllä ulos kennoihin kylvetyt mesiangervot itävät vasta joskus 2-3 vuoden päästä. Pohjan Taimen Ketolan taimitarhalla tehdään talvella 1998-1999 mesiangervon siemenien käsittelykokeita koivun ja männyn siementen tavoin itulepomekanismin murtamiseksi. Tavoitteena on saada kennotaimilisäys siemenistä onnistumaan kesäksi 1999. Mesiangervon viljelystä on lisää tietoa Lapin tutkimusaseman Luonnonkasvien viljelyohjeistossa.
9. Ruusujuuri, Rhodiola rosea
Ruusujuurta on tutkittu useissa yliopistoissa sen adaptogeenisen (elimistön toimintoja sopeuttavan) vaikutuksen vuoksi. Myös alkoholimausteena ruusujuuren käyttö on tunnettua. Hankkeen aikana perustettiin RAMK:n luonnonvara-alan maaseutuyksikön pellolle n. 500 taimen ja Kemijärven Ketolan taimitarhalle n. 1500 taimen ruusujuuriviljelmät lähinnä kasvin satoisuuden, kannattavuuden ja tuotekehityksen turvaamiseksi. Ruusujuuren viljelyn aloitti hankkeen aikana viisi viljelijää omilla viljelmillään Lapissa.
10. Siankärsämö, Achillea millefolium
Lapin koeaseman viljelykokemusten pohjalta perustettiin uusi siankärsämön viljelyala. Sen kasvatus onnistui hyvin, ja satoa käytettiin öljyuutosten materiaaliksi v. 1997. Pinta-alan laajentaminen edellyttää korjuun koneistamista.
Viljelytekniikka
MTT:n tutkimuskeskuksen Lapin tutkimusasemalla Apukassa on vuodesta 1993 lähtien viljelty luonnonkasveja koeruuduissa vertaillen luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn vaikutuksia kasvien menestymiseen ja satoisuuteen. Kasvien tuholaisia ja kasvitauteja on havainnoitu useampana vuonna. Viljelyseurannassa ovat olleet pohjannokkonen, mesiangervo, ratamo, kellosinilatva, siankärsämö ja ruusujuuri. Kooste seurannan tuloksista on tehty hankkeen viljelyn aloittamisen helpottamiseksi ja pahimpien virheiden välttämiseksi. Hankkeen toiminnan aikaiset viljelijöiden kokemukset ja laitekehityksen tulokset koottiin erikseen julkaisuksi "Kenttäkokemukset ja laitekehitys", jota voi tilata Lapin Maaseutukeskuksesta.
Hankkeen aikana selvitettiin luonnonkasvien sopeutumista viljelykasveiksi lähinnä luontaistuotealan tarpeisiin, jolloin viljelymenetelmistä tulee kysymykseen vain luomuviljely. Lapin olosuhteissa luomuviljelyä on tutkittu hyvin vähän. Karjatalouden yhteydessä luomuviljely onnistuu hyvin riittävän kompostoidun lannan saannin ollessa turvattua. Hankkeen kaikki viljelmät toimivat luomuperiaatteella. Viljelyteknisiä ratkaisuja eri kasveille kehitettiin hankkeen aikana viljelijälähtöisesti. Harjuviljelyä ja tasamaaviljelyä käytettiin ja kokeiltiin erilaisilla istutustiheyksillä.
Katteet
Kateaineksista kokeiltiin ruohosilppua, haketta, sellutehtaan kompostoitua kuorijätettä ja ns. juuripaperia. Juuripaperia kokeiltiin myös istutusten pohjalla estämässä ravinteiden karkaamista ulkopuolisille kasveille ja mahdollisesti lisäämässä kasvatetun kasvin juurimassaa. Käytävillä rikkakasvitorjunnassa juuripaperi oli tehokas, mutta sen kestävyydestä ja kustannuksista ei voi vielä varmuudella raportoida. Juuripaperi on käytössä neljällä viljelmällä, joilla seurantaa jatketaan.
Kasvien istutuksessa käytettiin erilaisia taimivälejä ja istutusvälineitä. Metsänistutuksessa käytettäviä istutusputkia kokeiltiin ja työvälineitä kehitettiin (esim. muovin rei´ittäjä). Rikkakasvien torjunnassa käytettiin katteiden lisäksi liekitystä ja haroja.
Kasvihuonekokeet
Kemijärvelle Pohjan Taimen Ketolan taimitarhalle perustettiin kausikasvihuoneeseen väinönputken ja ruusujuuren viljelmät juurimattoa istutuskuopan pohjalla käyttäen. Kausikasvihuonekokeella pyritään selvittämään hidaskasvuisten kasvien juurten kasvun nopeuttamista. Kausikasvihuoneessa kasvien kasvukautta voidaan jatkaa. Juurimaton oletetaan lisäävän juurimassaa, joten odotuksena on juurten kasvun nopeutuminen avomaaviljelyksiin verrattuna. Varsinaista vertailualaa avomaalla ei ole, ja tulosta vertaillaan aikanaan samanikäisten avomaan kasvustojen tulokseen. Tulos on suuntaa antava, ja sen perusteella voidaan suunnitella tarkempia kokeita ja tehdä alustavia kannattavuuslaskelmia. Kausikasvihuoneita on tyhjillään useilla taimitarhoilla eri puolilla Lappia metsänviljelyn vähentymisen vuoksi.
Kone- ja laitekehitys
Kone- ja laitekehitystä toteutettiin yhteistyössä Lapin Maaseutukeskuksen, MTT:n Lapin tutkimusaseman, RAMK:n luonnonvara-alan oppilaitoksen ja Frantsilan yrttitilan sekä yksittäisten yritysten ja henkilöiden kanssa. Lapissa kehitettyjen koneiden ja laitteiden lisäksi Kanadasta hankittiin siementen keruukone, joka on raivaussahasovellutus. Sitä käytettiin myös tutkimusaseman luonnonkasvien siemenviljelyhankkeessa.
Niitto
Yrttien niittämiseen on aiemmin jo Suomessakin viritetty traktorikiinnitteinen sormipalkkiniittokone, joka on varustettu teräpalkkiin kiinnitetyllä keruukaukalolla (Puumala, Ellu Pulliainen). Sama periaate on myös hevosvetoisilla sormipalkkiniittokoneilla. Kolarin kunnan palkkaama Antero Laine kehitti lehtiyrttien korjuukonetta Alpina-ruohonleikkurista. Aluksi hän rakensi teräpalkin taakse keruulaatikon ja kaatokelan teräpalkin päälle. Kaatokelan halkaisija oli aluksi liian pieni eikä toiminut toivotulla tavalla. Kesät 1997 ja 1998 niitettiin keruulaatikkoon ilman kaatokelaa. Koteloon sopi n. 30 kg tuoretta yrttiä. Parhaiten leikkuu onnistui n. 30 cm korkeilla kasvustoilla, esim. tillillä, rakuunalla, mintulla ja nokkosella. Mesiangervo oli liian pitkää niitettäväksi. Jatkossa on suunnitteilla suuremman halkaisijan (52 cm) omaava kuusilapainen kaatokela.
Yrttien keruulaite
Kesällä 1998 kokeiltiin siimaleikkurivarusteisen raivaussahan varustamista keruusäkillä. Kehittelijänä toimi koneneuvoja Harri Salow. Keruulaitteisto koostuu alumiinista ja muovista rakennetusta kerääjästä ja juuttisäkistä kiinnikkeineen. Laitteiston kokeilu jäi sateisen kesän vuoksi vähäiseksi, mutta neljäs prototyyppi toimi jo hyvin. Se oli helppo asentaa ja irrottaa normaalista raivaussahasta. Säkin irrotus, tyhjennys ja takaisin laitto oli helppoa ja nopeaa. Valmistuskustannukset olivat kohtalaisen alhaiset eli n. 500 mk. Keruulaite sopii myös luonnosta keräämiseen. Korkea kasvusto joudutaan leikkaamaan ylhäältä alaspäin n. 20 cm:n siivuina, minkä vuoksi työsaavutus ei yllä kokonaan korjattavalla korkealla kasvustolla viikatteen ja hangon tasolle. Pelkkien kukintojen keräämiseen esim maitohorsmalta ja mesiangervolta laite sopii hyvin. Siimaleikkurilla on myös jonkin asteinen murskausvaikutus, mistä on etua kuivumisen kannalta. Muovikateviljelyssä on muovin rikkoutumisriski pienempi kuin viikatetta käytettäessä.
Peräkärry / puskurikuivuri
Kesällä 1998 koneneuvoja Harri Salow rakensi henkilöauton perävaunuun kuivurin, joka voidaan nostaa siitä pois muun täytön ajaksi. Tämä voi toimia tapauksesta riippuen puskurikuivurina tai lopullisena kuivurina.
Väinönputken juuren nostokone
Oy Blue River Ltd / Pekka Lampinen kehitteli Pellossa agrologi Anne Anttilan kanssa yhteistyössä väinönputkiviljelmälle väinönputken ns. yhden juuren nostokoneen eli Väikön. Nostokone on traktorityökone, joka nostaa juuripaakun kerrallaan maanpinnalle samalla periaatteella kuin kantokoukkukin. Työteho on n. juuripaakku / minuutti. Myös koko rivin kerrallaan nostava väinönputken juuren nostokone on kehitteillä.
Yrttien murskaus
Kasvien murskaukseen on yrttien korjuukoneen puuttuessa käytetty perinteistä puimakonetta kuivumisen jouduttamiseksi. Varstasillan etäisyyttä kelasta muuttamalla säädetään murskausvaikutusta. Kelan pyörintänopeus vaikuttaa myös murskausvoimakkuuteen, mutta pyörintänopeus on valittava voimanlähteestä. Parhaiten sopii sähkömoottoripyöritys.
Analyysit
Hankkeen aikana analysoitiin kaupallisesti kiinnostavia kasveja tavoitteena edistää niiden jalostusta ja markkinointia sekä varmistaa viljelyn kannattavuutta. Väinönputken juurta analysoitiin nostoajankohdan määrittämiseksi. Nostoajankohdalla on merkitystä kasvin hyödyntämisen ja viljelyn kannattavuuden kannalta. Jos väinönputki nostetaan toisen kasvuvuoden syksyllä tai kolmannen kasvukauden keväällä, jää lehtisato pieneksi ja juuren paino on pienempi kuin kolmannen kesän syksyllä. Taloudellisinta olisi hyödyntää sekä juuret että siemenet. Tehtyjen analyysien pohjalta juuren nostoajankohtaa ei voida määrittä kukinnan perusteella. Kolmevuotiaan täysin kukkineen väinönputken juurten eteeristen öljyjen laatu ja pitoisuus olivat korkeita ja ylittivät määrältään kukkimattoman näytteen. Juurten paino oli sen sijaan hieman alhaisempi kuin kukkimattoman näytteen.