Maraljuuren viljely rehuksi vv. 1993-1995 Mikkelissä
Tausta ja menetelmät
Maraljuuri on rohtokasvi, josta käytetään pääasiassa juuret. Lehtiä pidetään hyvänä karjan rehuna niiden kuntoa kohentavan vaikutuksen vuoksi. Koska maraljuuren biomassan tuotantokyvystä ja lannoituksesta ei ollut mitään kokemusta Suomen oloissa, kokeen avulla pyrittiin selvittämään maraljuuren ravinnetarvetta ja lehtisatoa peltoviljelyolosuhteissa. Kolmen lannoitustason lisäksi kokeessa tutkittiin kahden erilaisen rivivälin vaikutusta maraljuuren tuoreen ja kuivatun lehtimassan tuotantoon. Lisäksi seurattiin kasvurytmiä, korjuuajankohdan merkitystä talvenkestävyyteen, kasvitautien ja hyönteisten esiintymistä sekä kasvin soveltuvuutta koneelliseen viljelyyn.
Koe järjestettiin MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Mikkelissä. Tutkimuksesta vastasivat Bertalan Galambosi, Reijo Pesonen ja Seppo Häkkinen. Kasvien kasvuhormonipitoisuudet (20-hydroksiekdisoni-pitoisuudet) tutkittiin Szegedin yliopistossa Unkarissa. Kokeessa käytettiin unkarilaista "LUJZA" - maraljuurilajiketta. Emokasvit kasvatettiin Mikkelissä vv.1990-92 käyttäen omaa siementä. Korjuu tapahtui niittokoneella. Siemenet kerättiin käsin ja puitiin koeruutupuimurilla.
Tulokset ja johtopäätökset
Kylvövuonna kasvien kasvu oli hidasta, mutta toisena ja kolmantena vuonna kasvu alkoi erittäin varhain ja kasvit olivat täydessä kukassa jo kesäkuun alussa. Siemenet kypsyivät heinäkuun alussa. Siementen korjuun jälkeen alkoi toinen kasvujakso, ja elo-syyskuun aikana kasvit kasvattivat enemmän lehtimassaa kuin kevätkasvun aikana. Kasvu päättyi lokakuun lopussa. Vanhetessaan kasvit kasvattivat yhä pidempiä kukkavarsia, ja neljä - viisi vuotta vanhojen kasvien korkeus saattoi olla jopa 150 cm. Kylvövuonna sato korjattiin vain kerran, muina vuosina kahdesti. Ensimmäinen sadonkorjuu oli täyskukinnan aikaan tai siementen keruun jälkeen ja toinen syyskuun puolivälissä. Suurin sato saatiin toisena vuonna, sillä kolmannen vuoden sato jäi pieneksi talvivaurioista johtuen. Runsas lannoitus (NPK = 207-80-144) antoi parhaan lehtisadon. Suoraan avomaalle kylvetty maraljuuri tuotti toisena ja kolmantena vuonna kahdesta korjuusta 20 - 33 t/ha tuoretta ja 2,5 - 5 t/ha kuivaa lehtisatoa. Rehuarvot olivat tyydyttävät. Muihin rehukasveihin verrattuna sato oli melko alhainen, joten maraljuurella voisi enemmänkin olla merkitystä ns. terveysrehujen valmistuksessa. Venäjällä lehdistä valmistettua rehua on käytetty tuloksellisesti lehmien hedelmättömyyden hoidossa. Lehtien 20-hydroksiekdisoni-pitoisuudet olivat samanlaiset kuin Unkarissa ja Mikkelissä tehdyissä aiemmissa tutkimuksissa.
Laajamittaisessa rehutuotannossa rikkakasvien torjuminen on tärkeää. Mekaaninen rikkakasvien torjunta on mahdollista vain kylvövuonna, sillä myöhemmin kasvusto on liian tiheä mekaanisesti muokattavaksi. Silloin kun maraljuurta viljellään juurten tai siemensadon vuoksi, harjuviljely on erittäin hyvä ratkaisu. Kokeissa ei havaittu tuhohyönteisiä, mutta kasvitauteja esiintyi: kukinnoissa oli pahkahometta ja kuivan kesän v. 1997 aikana lehdissä oli ruostesienitauteja. Maraljuuren viljelyyn sopivat kaikki tavanomaisessa käytössä olevat koneet.