Kuminan kylvösiemenmääräkoe Laukaassa v. 1993-1995
Tausta
Kaksivuotisen kuminan kukkimiseen toisena kasvukautena vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Unkarilaisten tutkimusten mukaan kukkien kehitys alkaa jo viikon kuluttua siitä, kun lämpötila on ylittänyt 10 °C, mikäli juuret ovat kehittyneet riittävästi ja niiden läpimitta on yli 6 mm. Juurten kehittymiseen vaikuttavat kylvöajankohta, ravinteiden saatavuus, kuivuus ja tärkeimpänä tekijänä kasvutiheys. Kasvutiheyttä voidaan säätää kylvösiemenmäärää ja riviväliä. Juurten heikko kehittyminen johtaa pieneen siemensatoon ensimmäisenä vuonna, jolloin kasvien kehitys viivästyy kolmanteen vuoteen.
Keskieurooppalaisten viljelyoppaiden mukaan kuminan kaksivuotisen viljelyyn tarvittava siemenmäärä on 8-12 kg/ha ja riviväli 25 - 30 cm. Tällä tiheydellä saadaan 80 -100 kasvia neliölle, jolloin kuminalle kasvaa riittävän paksu juuri ensimmäisenä kasvuvuonna. Suomessa viljelijät käyttävät yleensä suurempaa kylvösiemenmäärää, jopa 20 - 40 kg:aa hehtaarille. Tätä suurempaa siemenmäärää käytettäessä odotetaan siemensatoa useampana vuonna ilman jokavuotisia perustamiskustannuksia.
Aineisto ja menetelmät
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri siemenmäärien vaikutusta kuminan juurten kasvuun ja siemensadon määrään. Tutkimuksesta vastasivat Bertalan Galambosi Ekologisen tuotannon tutkimusasemalta Mikkelistä ja Mauri Räkköläinen Puutarhatuotannon tutkimusaseman Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalta.
Kokeessa viljeltiin Suomessa yleisesti käytössä olevaa Saksasta peräisin olevaa kuminakantaa (Arctic Taste Oy). Siementen itävyys oli 75% ja tuhatsiemenpaino 3,3 g. Kuminaviljelykset perustettiin keväällä 1993 Laukaan tutkimusaseman pelloille, missä maalaji oli multava hiesu. Kokeessa käytettiin seitsemää kylvösiemenmäärää: 6, 6, 12, 15, 20, 30 ja 40 kg/ha. Kylvösyvyys oli 2 cm ja riviväli 50 cm. Peruslannoitukseksi annettiin keväisin 600 kg/ha kloorivapaata Y-lannosta (NPK = 7-7-16) ja kylvövuonna typpilannoitukseksi 100 kg/ha Oulunsalpietaria (N = 27,5). Rikkaruohot ja tuholaiset torjuttiin kemiallisesti. Kasvukausien lopussa osasta joka ruutua mitattiin kukkineiden ja kukkimattomien kasvien määrä, lehtien tuorepaino, juurten pituus sekä niiden tuorepaino ja läpimitta.
Tulokset ja johtopäätökset
Eri kylvösiemenmäärä ei vaikuttanut kuminan lehtien ja kukkavarsien pituuteen. Juurten pituus oli eri ikäisillä kasveilla tasaisesti erilainen: keskimääräinen pituus istutusvuonna oli 9,8 cm, toisen vuoden lopussa 15,4 cm ja kolmannen vuoden lopussa 11,4 cm. Juurten paksuus vaihteli kasvien iästä ja kylvösiemenmäärästä johtuen. Pienin juurten läpimitta (5,5 mm) oli kylvövuonna 1993. Toisena vuonna 1994 juuret olivat paksuimmillaan (halkaisija keskim. 12,1 mm), ja kolmantena vuonna 1995 kasvukauden päätyttyä halkaisija oli keskimäärin 8,2 mm. Pienillä kylvösiemenmäärillä juurten läpimitta kasvoi suuremmaksi.
Kasvien määrä kylvövuoden lopussa oli suoraan verrannollinen kylvösiemenen määrään. Seuraavan kahden kesän aikana osa kasveista kasvatti kukkavarsia ja kukki, mutta osa jäi lehtiruusukevaiheeseen. Kun kylvösiementä käytettiin 6 kg/ha, kasveista kukki 54%, ja kun siemenmäärä oli yli 20 kg/ha, kukkivia kasveja oli n. 20%. Kukkivien ja siementävien kasvien määrä oli puolestaan suoraan verrannollinen korjatun sadon määrään. Molempina korjuuvuosina siemensadon määrä nousi, kun kylvösiemenen määrä nousi 15 kg:aan hehtaarille. Jos siementä käytettiin tätä enemmän, sadon määrä laski samalla tasolle kuin käytettäessä 6 - 12 kg:n siemenmäärää hehtaarille. Ensimmäisen korjuuvuoden sato oli keskimäärin 1551 kg/ha ja toisen 990 kg/ha.
Kylvövuonna kylvötiheys ei vaikuttanut merkittävästi kasvien biomassan määrään. Toisena vuonna vaikutus sen sijaan oli merkittävä, ja siemenmäärällä 40 kg/ha saatiin jopa 37 tonnin biomassasato hehtaarilta. Keskimäärin tuoreen biomassan määrä oli 10 tn/ha. Syksyn 1995 pikkutaimien määrään lehtirivien välissä ei kylvösiemenen määrällä ollut vaikutusta.
Lopputuloksena voidaan todeta, että liian tiheässä kasvustossa kuminayksilöiden ja erityisesti niiden juurten kehitys kärsii. Pienillä kylvösiemenmäärillä juuret olivat paksuimmat ja tiheimmissä kasvustoissa heikoimmat. Tiheä kasvusto vähentää kukintoja kehittävien yksilöiden määrää ja sitä kautta sadon määrää. Tosin satotulokset eivät aina seuraa suoraviivaisesti kasvien määrää, sillä siemensatoon vaikuttavat myös yksilöiden haarominen ja sarjakukkien määrä. Paras sato saatiin kylvösiemenmäärällä 15 kg/ha. Lehti- ja juurimassaa saatiin eniten tiheillä kylvöillä.