Nokkosen luonnonmukainen lannoitus- ja katekoe Mikkelissä 1993 - 1995
Aineisto ja menetelmät
Nokkosen viljely on yleistymässä Suomessa. Tämän kokeen tarkoituksena oli tutkia kahden hyväksytyn luomulannoitteen vaikutusta nokkosen satoon ja laatuun ja toisaalta saada kokemuksia heinäkatteen soveltuvuudesta nokkosen rikkakasvien torjuntaan. Kokeet suoritettiin Mikkelissä MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Bertalan Galambosin ja Ritva Valon johdolla.
Siemenet kerättiin 19.9.1992 tutkimusasemaa ympäröivästä luonnosta, ja ne kylvettiin 3.5.1993 kennoihin. Istutus tapahtui kesäkuun alussa 50 x 50 cm:n etäisyyksin. Lannoitteina käytettiin Ekolannoitetta ja Biolanin kompostoitua karjanlantaa kolmella eri tasolla. Perustamisvuonna lannoitteet muokattiin maahan ennen istutusta, ja kesälannoitus tehtiin 20.7.1993. Toisena ja kolmantena vuonna lannoitteet levitettiin katteen päälle toukokuun alussa ja heinäkuun puolivälissä. Katteena käytettiin heinä-apilaseosta, joka levitettiin käsin 5-8 cm paksuiseksi kerrokseksi. Toisena vuonna kate levitettiin entisen päälle. Kolmantena vuonna katetta ei enää pystytty levittämään nokkosen rönsyjen vuoksi. Kasvustot kitkettiin tarpeen mukaan, ja nokkosperhosten toukkapesät tuhottiin mekaanisesti.
Nokkonen korjattiin käsin useita kertoja kesässä ennen kukkien muodostumista, kun versot olivat vielä vihreitä ja pehmeitä. Sadosta mitattiin nitraattipitoisuudet, kuiva-ainepitoisuudet sekä lehti/varsi -suhteet.
Tulokset ja johtopäätökset
Sadon määrä
Kasvien keskimääräinen korkeus oli suurimmillaan toisena kasvukautena heinäkuussa ennen toista korjuuta. Lannoitteiden vaikutus oli selvä: heinäkate ja suurenevat lannoiteannokset lisäsivät kasvien korkeutta merkittävästi, ja lannoitetuista ruuduista korjattiin lähes kaksinkertainen määrä tuoretta lehtisatoa lannoittamattomiin verrattuna. Pelkästään heinäkate nosti kasvien tuorepainoa 30%. Paras tuoresato korjattiin ruudusta, joka oli saanut eniten Ekolannoitetta. Myös Biolanin lannoitteella lannoitettujen ruutujen sato oli korkea, mutta lannoitteen vaikutus ei ollut täysin yksiselitteinen, sillä pienin sato saatiin keskivahvalla lannoitustasolla ja suurin matalimmalla lannoitustasolla. Tulokseen saattoi vaikuttaa kuorettunut heinäkate, joka esti Biolan-lannoitteen liukenemisen. Kuiva lehtisato oli molempia lannoitteita käytettäessä samansuuruinen. Lannoitetuista ruuduista saatiin satoa kolmen vuoden aikana yhteensä 0,9 - 1,1 kg/m2, mikä oli 44 - 70% enemmän kuin lannoittamattomista ruuduista. Rönsyjen määrä lannoitetuissa ruuduissa oli 15 - 27% suurempi kuin lannoittamattomissa ruuduissa.
Tuoresadon kuiva-ainepitoisuudet olivat 13 ja 33 %:n välillä. Kesä-elokuussa korjattujen kasvien kuiva-ainepitoisuudet olivat matalimmat ja syys-lokakuussa korjattujen korkeimmat. Yleensä lannoittamattomien kasvien kuiva-ainepitoisuus oli korkein. Lehti/varsi -suhteeseen lannoituksella ja katteella ei ollut vaikutusta. Korkein lehtien osuus sadosta oli toisen ja kolmannen vuoden viimeisessä korjuussa syksyllä, jolloin kasvit olivat matalia ja lehteviä. Toisena vuonna varsien kasvu oli voimakkainta. Kaikkein pienin lehtien osuus oli kolmannen vuoden alkukesällä tehdyssä korjuussa.
Kauppakelpoinen varreton kuiva lehtisato oli 0,6 - 1, 08 kg/m2. Lannoitettujen ruutujen lehtisato oli 42-71% korkeampi kuin lannoittamattomien ruutujen, joiden sato oli keskimäärin 0,63 kg/m2. Pelkällä heinäkatteella lannoitettujen ruutujen sato oli myös korkea eli 0,90 kg/m2, mikä oli vain 20% pienempi kuin korkeimmilla lannoitetasoilla lannoitettujen ruutujen.
Nitraattipitoisuudet
Nokkosten nitraattipitoisuudet mitattiin Viljavuuspalvelu Oy:ssä kuiva-aineesta. Arvot on ilmoitettu mg / 100 g kuivaa lehteä. Matalimmillaan nitraattipitoisuudet olivat toisen ja kolmannen vuoden kesä-heinäkuun korjuissa (342 ja 255 mg/100 g). Myös istutusvuoden 1993 elokuussa mitattu nitraattipitoisuus oli alhainen eli 749 mg/100 g. Kasvukauden lopussa mitatut pitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia: 15.9.1993 1506 mg, 10.8.1994 2037 mg ja 4.10.1994 1925 mg. Kolmannen vuoden tulokset olivat ristiriidassa aikaisempiin tuloksiin verrattuna, sillä korkeimmat arvot mitattiin kesäkuun alussa suoritetuissa korjuissa (1217 mg/100 g); heinä- ja elokuussa mitatut arvot olivat koevuosien matalimmat (148 ja 35 mg/100 g). Yleensä lannoitus nosti lehtien nitraattipitoisuutta. Esimerkiksi korkealla Ekolannoitemäärällä istutusvuonna lannoitettujen ruutujen nitraattipitoisuus oli noin nelinkertainen lannoittamattomiin ruutuihin verrattuna. Lannoituksen lisäksi myös valon määrä voi vaikuttaa nitraattipitoisuuksiin nokkosissa, mistä näissä tutkimuksissa ei tehty havaintoja.
Luonnossa kasvaneista nokkosista mitatuissa nitraattipitoisuuksissa suuntaus on ollut samanlainen kuin kokeen kolmantena vuonna eli nitraattipitoisuudet ovat olleet yleensä matalammat syksyllä. Pekka Peuran tutkimuksissa 1985 tuoreiden luonnonnokkosten nitraattipitoisuudet olivat lokakuussa puolet pienemmät (90 - 262 mg/100 g) kuin kesäkuussa.
WHO:n suositusten mukaan elintarvikkeiden nitraattipitoisuus ei saa ylittää 0,02% eli 20 mg/100 g. Henkilön päivittäinen nitraattiannos tulisi pysyä rajoissa 0 - 5 mg painokiloa kohti vuorokaudessa. Koska suurimmat nitraattipitoisuudet kuivatussa nokkosessa olivat n. 2000 mg/100 g, tällaista nokkosta voisi aikuinen ihminen käyttää päivittäin n. 17 g.
Heinäkatteen vaikutus
Heinäkate osoittautui sekä hyväksi ravintoresurssiksi että rikkaruohojen torjujaksi. Pelkkä heinäkate lisäsi tuoresatoa 50%:lla. Heinäkate torjui rikkakasvit hyvin ensimmäisenä ja toisena vuonna, sillä se kuorettui tehokkaasti estäen rikkakasvien läpipääsyn. Kolmantena vuonna katetta ei voitu levittää rönsyjen voimakkaan kasvun takia, joten kitkeminen jäi ainoaksi keinoksi torjua rikkaruohoja. Lannoitteiden levittämistä heinäkate haittasi, sillä se muodosti talven jälkeen heikon kuoren, joka aiheutti sen, että lannoitteet kuivuivat maan pinnalle eivätkä päässeet liukenemaan nopeasti.
Kokeen perusteella voidaan sanoa, että heinäkate sopii pienille nokkosviljelmille. Isoille pinta-aloille sen vuosittainen levittäminen tulee sen sijaan kalliiksi. Katteen levitys käy helpoimmin, jos riviväli on 80 -100 cm ja taimitiheys 15 cm. Jotta rikkakasvien kasvu saataisiin tehokkaasti estetyksi, katteen paksuus on oltava 10 - 12 cm. Katetta käytettäessä lannoitteet on levitettävä kasvien tyvelle. Levityksen jälkeen pelto on kasteltava tai Ekolannoite on liotettava etukäteen. Matala tai keskimääräinen lannoitus antaa katetta käytettäessä suhteellisen hyvän lehtisadon.