Islandslav
Iceland moss
Isländische Flechte
Cetraria islandica
Parmeliaceae-heimo (Jäkälät)
Isohirvenjäkälä
Islandslav
Iceland moss
Isländische Flechte
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Islanninjäkälää, kuten muitakin jäkäliä, kutsutaan sekovartisiksi, koska niillä ei ole juuria, lehtiä eikä kukkia. Islanninjäkälä on ulkonäöltään poikkeava muihin jäkäliin verrattuna. Sen sekovarsi on pysty, poimuinen, halkihaarainen ja pensasmaisesti yläosastaan levenevä. Kuivana jäkälä on ruskea, kosteana vihertävä. Islanninjäkälä kasvaa koko Suomessa varsinkin sellaisilla kallioisilla paikoilla ja kuivilla kankailla, missä on ollut jonkin verran kulutusta. Nuori islanninjäkälä on kokonaan elävä; n. 5 cm:n kokoon kasvettuaan se alkaa kuolla ja maatua tyvestään. Islanninjäkälä kuuluu kauppayrtteihin.
Islanninjäkälää on kerätty paljon ihmisravinnoksi varsinkin nälkävuosina sekä Euroopassa että Aasiassa. Sen käyttö on ollut niin yleistä, että sitä on kerätty myyntiinkin. Islanninjäkälän ravintoarvo on suurin Suomen jäkälistä. Siinä on runsaasti hiilihydraatteja, joista tärkeintä, likeniiniä, on yli 50%. Sitä muistuttava hiilihydraatti on isolikeniini. Hivenaineista mm. rautaa ja sinkkiä islanninjäkälä sisältää melko paljon.
Jäkälät on esikäsiteltävä ennen ruuaksi valmistusta, sillä niiden sisältämät hapot ovat kitkerän makuisia ja haitallisia ihmisille. Ainakin usniinihappo on myrkyllistä. Jäkälähapot poistetaan emäksisillä aineilla, esim. soodalla, tuhkalla tai potaskalla. Liotus vuorokauden verran tuhkavedessä ja sen jälkeen lyhyt keitto poistaa tehokkaasti jäkälähapot. Esikäsittelyn jälkeen jäkälät on kuivattu ja yleensä niistä on tehty jauhoa, jota on käytetty pääasiassa leipiin, mutta myös puuroihin ja velleihin.
Islanninjäkälästä on valmistettu myös viinaa. Toisen maailmansodan aikana NL:ssa toimi useita viinatehtaita, joiden raaka-aineena oli islanninjäkälä. Alkoholin valmistus perustuu hiilihydraattien hajottamiseen glukoosiksi. Näin saatu glukoosisiirappi käytetään sitten alkoholiksi.
Islanninjäkälä on saanut nimensä islantilaisten mukaan, jotka ovat käyttäneet sitä rohdoksena. Rohtona islanninjäkälää on käytetty vatsa- ja suolistovaivoihin, ruokahaluttomuuteen sekä ylempien hengitysteiden tulehduksiin lievittämään yskänärsytystä. Limamaisilla hiilihydraateilla (likeniinillä ja isolikeniinillä) on limakalvojen ärsytystä lievittävä ja tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Ne myös irrottavat limaa ja edistävät ysköksiä yhdessä jäkälähappojen kanssa. Jäkälähapot ovat antibioottisia ja bakteereita tuhoavia yhdisteitä. Ne kiihdyttävät myös ruuansulatusrauhasten toimintaa lisäten siten ruokahalua.
Suuret määrät islanninjäkälää ravinnossa voivat aiheuttaa ripulia. Jäkälät voivat sisältää suuriakin raskasmetallipitoisuuksia. Varsinkin jäkälien lyijypitoisuus on ollut joissakin tutkimuksissa hyvin korkea. Vaikka islanninjäkälä on ennen puhtaampina aikoina saattanut sopia jatkuvastikin käytetyksi ravinnoksi ihmisillä, nykyisin sitä suositellaan käytettäväksi vain vähäisiä määriä sisältämänsä lyijyn takia. Samoin jäkälissä on todettu moninkertaisia kadmiumpitoisuuksia esim. viljoihin verrattuna. Myös Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttama radioaktiivinen laskeuma haittaa edelleen islanninjäkälän käyttöä.
Koska monet jäkälähapot ovat värillisiä, niitä on käytetty tekstiilien värjäykseen. Jäkälillä värjätyt vaatteet pitävät värinsä erittäin hyvin. Islanninjäkälästä saadaan kauniin ruskeankeltaista väriä. Jäkälät kerätään värjäystä varten kuivalla säällä ja käytetään tuoreena tai kuivattuna.