Coriandrum sativum
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)
Koriander
Coriander
Koriander
Korianteria pidetään yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista, ja se mainitaan jo Raamatussa. Luonnonvaraista muotoa siitä ei enää tunneta. Se on yksivuotinen noin puolimetrinen pahanhajuinen ruoho, joka on saanut nimensäkin hajun perusteella. Kasvin latinankielinen nimi Coriandrum viittaa kreikan sanaan "koris" tai "koros", lude. Tuore korianteri haisee haihtuvien öljyjen sisältämien aldehydien vuoksi voimakkaasti luteelle, mutta kypsissä hedelmissä (joita virheellisesti sanotaan siemeniksi) on raikkaan kirpeä appelsiinin tuoksu ja maku. Hedelmät muodostuvat kahdesta hedelmyksestä, jotka irtoavat toisistaan niitä hangattaessa. Euroopassa käytetään mausteena eniten hedelmiä, mutta Aasiassa sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa käytetään paljolti myös "vihreää korianteria" eli korianterin lehtiä.
Korianteri on kotoisin Välimeren eteläisiltä ja itäisiltä rannikkoalueilta. Roomalaisten myötä kasvi kulkeutui Pohjois-Eurooppaan ja espanjalaisten mukana Etelä-Amerikkaan. Ruotsiin korianterin toivat benediktiinimunkit. Suomessa korianteria viljellään melko vähän, mihin on syynä paljolti se, että sopivia lyhyen kasvukauden lajikkeita ei ole ollut saatavissa. Joskus harvoin korianteria voi löytää Suomessakin luonnosta esim. lastaus- ja kaatopaikoilta. Ranskassa ja Saksassa sitä tapaa jo vakiintuneena tulokkaana. Korianterista on olemassa kaksi muotoa: lämpimissä maissa viljeltävä isohedelmäinen muoto (Coriandrum sativum var. vulgare) ja Euroopassa viihtyvä pienihedelmäinen muoto(Coriandrum sativum var. microcarpum).
Kansanlääkinnässä korianteria on käytetty ehkäisemään vatsakipuja. Sen sisältämällä eteerisellä öljyllä, jonka pääainesosa on linaloli, on kouristuksia laukaiseva, ilmavaivoja lievittävä sekä maha- ja suolinesteen eritystä lisäävä vaikutus. Hedelmien pureskelu kiihottaa ruuansulatusnesteiden eritystä.
Salernon tohtorit riimittivät korianterin vaikutukset seuraavasti:
Korianteri on rohtoa parasta,
kun on mullistusta mahassa.
Silloin tuuli, jok´ pempusta puhaltaa,
on hiljaista ihan, ei paukkuvaa!
(Armas J. Pullan kirjasta Mausteet)