Käyttö ja markkinat

Korianteri on yksivuotinen kasvi, jota viljellään pyöreiden appelsiinilta tuoksuvien hedelmiensä takia. Niitä käytetään mm. liharuokiin, säilykkeisiin ja curry-mausteseoksen ainesosana sekä erilaisten leivonnaisten ja makeisten mausteeksi. Maailmanlaajuisesti korianteria viljellään n. 550 000 ha:n alalla vuosittain, ja siementuotanto on n. 600 000 tonnia. Suurimmat tuottajamaat ovat Intia, Venäjä, Romania, Ukraina, Marokko, Argentiina ja Meksiko. Suomessa käytetään pääasiassa puolalaista, bulgarialaista, turkkilaista, unkarilaista ja marokkolaista korianteria. Korianteria on viljelty Suomessa yksittäisillä tiloilla muutamien kymmenien hehtaarien alalla vuosittain. Tuonti on vaihdellut vuosittain 46 - 73 tonnin välillä, mikä vastaa 100 - 150 hehtaarin viljelyalaa. Taloudellisesti korianterin viljely mausteeksi ei ole meillä kovin kannattavaa. Korianteria voi viljellä myös mesikasvina ja toisaalta karkotekasvina, koska sillä on kyky karkottaa hajullaan tuhohyönteisiä.

Siemenistä ja myös lehdistä tislattua haihtuvaa öljyä käytetään alkoholi- ja hajuvesiteollisuudessa. Vihreiden korianterin osien öljy koostuu pahanhajuisista aldehydeistä, mutta nämä yhdisteet ovat kuitenkin tärkeitä tiettyjen hajuvesien (mm. Nocturno ja Chanel n:ro 5) valmistuksessa. Kypsien siementen öljyssä ei ole aldehydejä enää lainkaan, ja haihtuva öljy koostuu pääasiassa hyväntuoksuisesta linaloolista.

Lajikkeet

Korianterista on olemassa sekä isohedelmäinen (Coriandrum sativum var. vulgare) että pienihedelmäinen (Coriandrum sativum var. microcarpum) muoto. Isohedelmisten lajikkeiden siementen läpimitta on 3 - 5 mm ja pienihedelmisten 1,5 - 3,5 mm. Isohedelmäistä korianteria viljellään lähinnä trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mm. Intiassa. Pienihedelmäisen korianterin viljelyaluetta on Eurooppa. Monien pienihedelmisten kantojen kasvuaika on kuitenkin liian pitkä Suomessa viljeltäväksi: mm. Euroopassa laajalti viljelty venäläinen Lucs sekä marokkolaiset lajikkeet eivät yleensä ehdi tuleentua Suomessa ainakaan Mikkelin korkeudella. Suomen lyhyeen kasvukauteen sopivimpia lajikkeita on tanskalainen isohedelmäinen LD, jonka sato ehtii yleensä kypsyä Etelä-Suomessa. Lajikkeesta riippuen siementen öljypitoisuus vaihtelee 0,3 - 1,3 %:n välillä; uusimmissa jalostetuissa lajikkeissa se voi olla jopa 2%.

Korianterin kantakokeesta 1993 - 1995 löytyy tietoa Yrttitarhan Tutkimus-osiosta.

Viljelyedellytykset

Korianteri vaatii lämpimän ja hienoksi muokatun kuohkean maan, jonka pH on 6,5 - 7,5. Kuivahkot etelään viettävät rinnepellot ovat parhaita viljelyyn. Fosfori ja kalium ovat tärkeitä ravinteita korianterille, mutta typen suhteen tulisi olla varovainen. Liika typpi lisää lakoontumisvaaraa, hidastuttaa hedelmien kehitystä ja altistaa sienitaudeille. Korianterille sopii normaali lannoitus (2-3 kg/ m²) kompostilla, johon mielellään on lisätty raakafosfaattia. Rikkaruohojen kanssa korianteri ei pysty kilpailemaan, joten kestorikkaruohoja ei saa esiintyä. Esikasveiksi sopivat mahdollisimman rikkaruohottomat viljat. Alhainen lämpötila rajoittaa merkittävästi korianterin viljelymahdollisuuksia Suomessa. Toisaalta taimettumisen jälkeen lehtiruusukkeiden kehitysvaiheessa korianteri tarvitsee pitkän viileänkostean jakson hyvän siemensadon saamiseksi. Koetulosten perusteella parhaista kannoista voidaan saada hyvälaatuinen siemensato Etelä-Suomen parhailla alueilla.

Lehtikorianteri ei vaadi yhtä paljon lämpöä kuin siementä tuottava korianteri. Lehtisadon kannalta on eduksi, jos korianteri ei kuki aikaisin. Korianteri sopii viljelykiertoon esim. viljakasvien jälkeen.

Lisäys

Kylvö avomaalle tehdään mahdollisimman varhain 1-3 cm:n syvyyteen. Riviväli on 25-40 cm ja siemenmäärä 16-20 kg/ha tai 50-70 kpl/m. Kylvös jyrätään kevyesti. Korianterin hedelmät koostuvat kahdesta yksisiemenisestä hedelmyksestä. Hedelmiä neuvotaan hankaamaan ennen kylvöä, jotta itämiskykyiset hedelmykset irtoaisivat toisistaan. Itääkseen ja kasvun alkuvaiheessa korianteri tarvitsee poikkeuksellisen paljon kosteutta. Suotuisissa olosuhteissa taimettuminen vie aikaa 10 - 20 vrk. Vaikka korianteri on kotoisin lämpimiltä alueilta, sen taimet ovat erittäin kylmänkestäviä (jopa alle -10 °C).

Hoito

Haraus on tärkeää rikkakasvien torjunnassa siementen hitaan itämisen takia. Lehtikorianterin viljelyssä rikkaruohojen kitkeminen on tärkeää sadon puhtauden kannalta. Kosteissa olosuhteissa esiintyy hyönteisten välityksellä leviävää bakteeritautia (Pseudomonas syringe), joka tuhoaa kukkia. Tuholaisia korianterilla ei juuri esiinny, ja se pikemminkin torjuu niitä hajullaan.

Sadonkorjuu ja käsittely

Korianterin kukintavaihe kestää heinäkuusta elokuun loppuun. Sato korjataan syyskuussa siementen tuleennuttua. Kasvuston yleisväri on tällöin vaaleanruskea, eikä vihreitä läikkiä enää ole näkyvissä. Paras puintiaika on aamupäivällä kun kosteutta vielä on hedelmien pinnalla. Siementen rikkoutumista ja varisemista on varottava puinnin yhteydessä. Puinti puimakoneella on hidasta viljoihin verrattuna. Siementen keveyden vuoksi ilmaluukku on pidettävä joko kokonaan tai osittain suljettuna. Siemenet kuivataan 30-40 °C:ssa tavoitteena 9%:n kosteus. Veli-Matti Lääperin mukaan on paras käyttää aluksi voimakasta kylmäilmapuhallusta 1 -2 vrk, jonka aikana tapahtuu jälkituleentumista. Lopullinen kuivatus tehdään +25 °C:n lämpötilassa.

Kotipuutarhassa sato kannattaa korjata aamulla tai illalla, kun ilmassa on kosteutta. Sadon voi leikata varsineen ja ripustaa kuivumaan kimpuissa. Siemensarjat voi leikata roikkuvista kimpuista suoraan esim. tarjottimelle ja kuivata sen päällä.

Satoisuus

Sadon määrä vaihtelee suuresti eri kantojen välillä. Suomessa sadot ovat olleet 120 - 2000 kg/ha. Muuallakin maailmassa keskimääräiset satotasot vaihtelevat hyvin paljon Intian 500 kg:sta /ha Unkarin 2000 kg:aan /ha. Piikkiössä vuosina 1993 - 1995 tehdyssä tutkimuksessa keskisadot olivat parhaimmilla 21 kannalla 980 - 3190 kg / ha. Kanadalaisen kannan keskimääräinen satotaso oli korkein. Saksalaisten ja itävaltalaisten kantojen siementen itävyys oli parhain varsinkin Kokemäen ja Laukaan korkeudella.

Eri korianterikantojen aromiin vaikuttavat haihtuvan öljyn pitoisuudet vaihtelevat suuresti eri puolilla maailmaa ollen 0,08 - 1,72%. Piikkiön tutkimuksissa keskimääräinen öljypitoisuus on ollut 0,34%.

Lähteet