Kuusi

Picea abies
Pinaceae -heimo (Mäntykasvit)

Euroopankuusi, Metsäkuusi, Suomenkuusi
Näre

Gran
Norway spruce
Fichte

Yleiskuvaus

Kuusi on varjoisten ja kosteiden maiden havupuu, jota sanotaan puiden kuninkaaksi. Näin ehkä siksi, että kuusi tulee pidemmäksi kuin mikään muu kotimainen puumme latvaverson kasvaessa pituutta jatkuvasti. Pisimmät kuuset Suomessa yltävät yli 40 metrin korkeuteen ja muualla Euroopassa runsaat 20 metriä korkeammalle. Kuusi kuuluu metsän kehityksen loppuvaiheen lajistoon, ja kerran valtaan päästyään se ei luovuta valtaamaansa aluetta takaisin muille puille muutoin kuin ihmisen tai luonnonvoimien vaikutuksesta. Vanhimmaksi puista kuusi ei kuitenkaan elä: se saavuttaa korkeimmillaan vähän yli 300 vuoden iän. Avoimilla paikoilla myrsky saa usein pahaa tuhoa kuusikoissa, sillä maanmyötäinen juuristo ei jaksa pitää puita pystyssä. Myöskään kuusen taimet eivät menesty avoimilla paikoilla, sillä vuosikasvaimet ovat arkoja keväthalloille. Pahimpia kuusen tuhoajia ovat juurikääpä ja pohjoisessa pihkakääpä. Juurikäävän seurauksena kuuseen iskee "maannousemasieni", joka etenee maanrajasta ylöspäin tummana sydänpuun lahona. Sen perässä tulevat joskus hevosmuurahaiset.

Kuusi kukkii punaisin ja joskus vihrein tai ruskein emikukinnoin touko-kesäkuun vaihteessa. Emikukinnot ovat pystyssä, jotta saman puun vihertävistä hedekukinnoista tuulen kuljettamana tullut siitepöly osuisi paremmin käpysuomujen tahmealle pinnalle. Kukinta ja sitä seuraava käpysato ovat Etelä-Suomessa runsaita keskimäärin joka kolmas vuosi, Pohjois-Suomessa harvemmin. Siemenet kypsyvät ensimmäisenä syksynä, mutta pääsevät ulos kävystä yleensä vasta seuraavana kevättalvena käpysuomujen auetessa auringon lämmössä. Kuusen siemenet ovat tärkeää ravintoa monille linnuille ja jyrsijöille: mm. käpylinnulle, käpytikalle, kuusitiaiselle ja oraville.

Kuusella on lukuisia perinnöllisiä kasvumuotoja: käärmekuusen oksat kiemurtelevat kuin käärmeet neulasten sijaitessa vain oksien kärjissä, riippa- ja surukuusella oksat roikkuvat rungonmyötäisesti, lyhytkasvuisella tapionpöydällä ylimmät oksat kasvavat vaakatasossa haaroen runsaasti, tuulenpesäkuusen latvus on puolestaan tiheän lyhythaarainen, mattokuusi kasvaa maanmyötäisesti pitkin saariston kallioita, kultakuusi säilyttää vuosikasvaimensa alkukesän keltaisena ja purppurakuusi vastaavasti punaisena. Pohjoisessa kasvaa siperiankuuseksi kutsuttu alalaji (Picea abies subsp. obovata), josta käytetään myös nimityksiä kynttiläkuusi ja lapinkuusi. Se on sopeutunut lumikuormaan kasvattamalla kapean latvuksen. Sen ja eteläisemmässä Suomessa kasvavan suomenkuusen (subsp. abies) välimuodot ovat yleisiä Itä- ja Keski-Suomessa.

Käyttö ravintona

Kuusenkerkät, eli silmut ja nuoret vuosikasvaimet, sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja maistuvat kirpeän raikkailta. Niitä voi syödä sellaisenaan tai lisätä salaattiin. Vanhat kuusen neulaset ovat sen sijaan pahan makuisia terpeenien suuresta määrästä johtuen. Kerkistä haudutettu tee on oikeaa voimajuomaa poistamaan kevätväsymystä. Sitä ei C-vitamiinin säilyttämiseksi saa keittää. Muutenkin kerkkien vitamiinit haihtuvat herkästi, joten kerkät pitää käyttää heti keräyksen jälkeen tai pakastaa. Huomioitava on, että kerkkien ja havujen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Jos joulukuusi alkaa kasvattaa uusia vuosikasvaimia, myös ne kannattaa ottaa talteen ja hyödyntää. Kuusen oksia on käytetty myös oluen valmistukseen.

Ruokaohjeet

Käyttö rohtona

Rohtona käytetään kuusen havuja ja nuoria vuosikasvaimia sekä eteeristä öljyä. Myös jalokuuset sopivat rohtotarkoituksiin. Kuusella on limaa irrottava ja hengitysteitä avaava vaikutus. Vuosikasvaimia voi käyttää yskänrohtona tekemällä niistä esim. kuusenkerkkäsiirappia ja nauttimalla sitä muutamia teelusikallisia päivässä. Kerkkiä voi hyödyntää myös yskänteenä ja höyryhengityksenä haudutusajan ollessa kymmenisen minuuttia. Eräs ohje on keittää 30 g kerkkiä litrassa maitoa ja juoda keite kolmessa osassa päivän mittaan. Kylvyissä voi käyttää kerkkien lisäksi kuusen havuja. Vanhan kylpyohjeen mukaan kilo havuja liotetaan vuorokauden verran 15 litrassa kylmää vettä ja keitetään tässä samassa vedessä pari tuntia. Keitos lisätään kylpyveteen hoitamaan hengityselin- ja reumavaivoja. Toinen mahdollisuus on vain hauduttaa havuja puolisen tuntia kuumassa vedessä ja lisätä sitten sihdattu haude kylpyveteen. Kuusella on myös virtsan, hien ja sapen eritystä lisäävä vaikutus.

Kuusenpihkasta voi tehdä salvaa tai käyttää pihkaa sinällään laastarina ihovaivojen hoitoon. Pihkaa on myös pureskeltu suussa purukumin tavoin; se desinfioi suuta.

Muu käyttö

Kuusta käytetään saha- ja kuitupuuna sekä puuhiokkeen ja selluloosan valmistuksessa. Perinteinen käyttötapa on ollut soitinten, mm. kanteleiden ja kitaroiden, valmistus. Juuret soveltuvat erilaisiin punontatöihin. Pihkasta tehdään vesihöyrytislauksen avulla tärpättiöljyä. Kuusenpihkaa on käytetty myös suitsukkeiden aineksena.