Mänty-sana on todennäköisesti johdettu sanasta mäntä, kirnun mäntä tehtiin yleensä petäjän latvasta.

Myös mänty on ollut suomalaisten käsityksissä Jumalan luoma hyvä puu. Sen on kerrottu syntyneen Jeesuksen verestä, Maarian maidosta. Perinteessä honkaa on pidetty hyvänä puuna, jonka haltijana on pidetty hongatarta. Hongatar on ollut myös hongistossa syntyneen karhun kasvattaja. Karhun, metsän kuninkaan, voiman liittäminen mäntyyn on antanut puulle paljon arvostusta. Männyn mahtia on lisännyt se, että pula-aikoina siitä on saatu ravinnoksi kelpaavaa pettua.

Kaikesta tästä huolimatta mäntyä ei pidetä onnen puuna, sanotaanhan että asiat menevät päin honkia tai päin mäntyä, kun ne eivät suju.

ROHTOKÄYTTÖ:

Verta puhdistavaksi lääkkeeksi Lönnrot suositteli Flora Fennicassa seuraavaa: "Keitevesi sekoitetuista nuorista männyn kerkistä, voikukan juurista ja kypsistä puserretuista katajan marjoista, johon lyödään sekoitettua piparuutin (piparjuuren) mehua ja jotain happoa, on terveellinen ja tehoisa juoma keripukkiin, luuvaloon ja sulku- ja pöhötautiin. Sitä juodaan muutamia laseja päivässä."

Männyn jälsi sopi Lönnrotin mukaan syötäväksi keväällä ja sillä oli matoja ja keripukkia poistava vaikutus.

Kun kuori haavoitetaan puuhun asti, juoksee siitä kesällä pihkamaista nestettä, joka jähmettyy itsestänsä paksuksi terpentiiniksi. Se on ulkonaisesti puhdistava ja haavoja parantava.

Tervavettä käytettiin varjelusaineeksi rokkoja ja muita tarttuvaisia tauteja vastaan. Rohtoa tehtiin seuraavasti: Kortteli tervaa sekoitettiin kannulliseen vettä, sekoitetiin puulastalla yksi tunti ja seisotetaan vuorokausi. Seos kaadettiin toiseen astiaan ja sitä nautittiin muutamia ryyppylasillisia päivässä.

"Pikiä pidetään kauvemmin aikaa laastarina kainalojen välissä kiinteätä yskää ja heikkoa rintaa vasten."

RUOKANA:
Mänty puuta pidettiin yleisesti parhaana pettupuuna.

MUU KÄYTTÖ:

Terva poltetaan männyn pihkaisista kannoista, ja sen hyöty ja moninaiset käyttömahdollisuudet ovat olleet kauan yleisesti tunnettuja.