Åkerfräken
Horsetail
Ackerschachtelhalm
Equisetum arvense
Equisetaceae-heimo (Kortekasvit)
Huosia, härkinheinä, karvakarrikas, karvakorte, ketunhäntä, kukonkuusi, käenpetkele, partaruoho, pukinparta, äijänparta
Åkerfräken
Horsetail
Ackerschachtelhalm
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Kortteet ovat monivuotisia sanikkaita. Ne kuuluvat itiökasveihin ja lisääntyvät itiöiden avulla. Peltokorte kasvaa luontaisesti kosteilla paikoilla kuten rantametsissä, lähteiköissä, korvissa ja soilla. Myös ojanvarsilla, pientareilla, hiekkakuopissa ja joutomailla se on yleinen. Jos peltokorte kasvaa puutarhassa, se osoittaa maan olevan savisen raakaa, hapanta ja heikkokuntoista. Peltokortteen juurakko voi työntyä maahan yli metrin syvyyteen, joten kasvin hävittäminen ei ole mikään helppo tehtävä
Peltokorte on hyvin aikainen kasvuunlähdössään. Heti kun lumi on sulanut peltokortteen kevätversot tulevat esiin. Ne ovat ruskeita suoria varsia, joiden päässä on käpymäinen itiölehtitähkä. Kevätversot elävät lehtivihreättöminä ainoana tehtävänään vapauttaa mahdollisimman paljon itiöitä tuulen levitettäväksi. Tehtävänsä täytettyään kevätversot kuolevat, minkä jälkeen samasta juurakosta työntyvät esiin kesäversot. Ne yhteyttävät vihreällä versollaan vararavintoa seuraavaa kasvukautta varten. Peltokorte on Suomen kahdeksasta kortelajista ainoa, jolla on erilliset kevät- ja kesäversot. Se kuuluu myös kauppayrtteihimme.
Peltokortteen lisäksi Suomessa kasvavat kangaskorte (Equisetum hyemale), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), kirjokorte (Equisetum variegatum), hentokorte (Equisetum scirpoides), järvikorte (Equisetum fluviatile), lehtokorte (Equisetum pratense) ja suokorte (Equisetum palustre). Peltokortteen voi näistä sekoittaa lehtokortteeseen sekä myrkylliseen suokortteeseen, josta se ehdottomasti on pystyttävä erottamaan. Erottavana tuntomerkkinä on sivuhaarojen alimpien nivelvälien ja varren tupen pituuden suhde toisiinsa: peltokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea pidemmät kun taas suokortteella haarojen alimmat nivelvälit ovat varren tuppea lyhyemmät. Lehtokortteella haaran alin nivelväli on jokseenkin yhtä pitkä kuin varren tuppi. On myös hyvä muistaa, että aina kun kortteella on nuijamainen itiötähkä vihreän verson päässä, kyseessä ei voi olla peltokorte. Suokorte on myrkyllistä myös eläimille. Jo 0,7 %:n määrä suokortetta lehmien ravinnossa pudottaa maidontuotantoa. Ilmeisesti suokortteen sisältämät alkaloidit ekvisetiini ja palustriini aiheuttavat myrkyllisyyden. Lehto- ja peltokortekin sisältävät vähäisiä määriä myrkyllisiä alkaloideja.
Antiikin aikana peltokorte oli tunnettu rohdoskasvi. Keskiajalla kasvi tunnettiin rohdosnimellä caude equina. Uudelleen se tuli suosioon 1900-luvulla. Rohdoksena käytetään vihreää kesäversoa. Rohtokasvina peltokortteella on osoitettu olevan virtsaneritystä lisäävä ja verenvuotoja tyrehdyttävä vaikutus. Peltokortteen sisältämä ekvisetoniini-saponiini vaikuttaa diureettisesti. Peltokortetta käytetään mm. virtsateiden tulehdusten hoitoon ja reumaattisiin kipuihin. Runsaan pii- ja kaliumpitoisuutensa vuoksi peltokorte sopii sisäisesti nautittuna kalkinpuutteesta kärsiville. Hyvin imeytyvää orgaanisesti sidottua piitä peltokorte sisältää vajaat 10%. Piin saanti on eduksi ihon ja sidekudoksen kunnolle. Se lisää myös vastustuskykyä ja vahvistaa vahingoittuneita kudoksia sekä edistää murtumien paranemista. Peltokorte sopii käytettäväksi esim. kääreinä huonosti paranevien haavojen hoitoon. Peltokorte täytyy keittää, jotta pii saataisiin irtoamaan. Peltokortteen sisältämät parkkiaineet vaikuttavat supistavasti ihoon ja limakalvoihin. Sitä onkin käytetty suuvesissä suun ja nielun tulehduksiin sekä iholle maitorupeen ja ihottumiin. Kosmetiikassa peltokortetta on käytetty ihoa parantavan vaikutuksensa takia mm. ryppyvoiteisiin.
Liiallisesti käytettynä peltokorte on haitallista. Munuaistautisille sitä ei suositella sisäisesti ollenkaan. Kontraindikaatioina voi esiintyä sydän- ja munuaisperäistä turvotusta. Peltokorte sisältää vähäisessä määrin nikotiini- ja palustriini-alkaloideja.
Kortteille tyypillistä on runsas piipitoisuus, mistä syystä ne ovat karheita pinnaltaan. Kangaskortetta, samoin kuin peltokortetta, on käytetty ennen kattiloiden sekä puuesineiden puhdistukseen ja kiillotukseen teräsvillan ja hiekkapaperin tapaan. Kangaskortteesta on käytetty myös rautakorte-nimitystä. Kaikki hosia-nimen johdokset (hosi, hosio, huosia) viittaavat joko kangas- tai peltokortteeseen.
Kosmetiikassa peltokorte on normaalin ja rasvaisen ihon yrtti. Se puhdistaa ja supistaa ihoa kasvovesissä, höyrytyksissä ja kylvyissä. Piihappopitoisena kasvina se vahvistaa kynsiä jalka- ja käsikylvyissä. Rasvoittuville hiuksille tekee hyvää peltokortehuuhtelu. Kasvia käytetään myös suuvesiin ja silmähauteisiin ja sillä voi jauheena ehkäistä hammaskiven muodostumista.
Peltokortekeitettä käytetään luonnonmukaisessa viljelyssä vahvistamaan kasveja ja ennaltaehkäisemään sienitauteja. Se tehoaa mm. harmaahomeeseen, härmään, perunaruttoon ja ruosteisiin. Biodynaamisessa viljelyssä peltokorte on tärkeä preparaattikasvi.
Kasvivärjäyksessä kortteista saadaan harmaankeltaista väriä. Kortteet täytyy kuivata ennen värjäystä.