Persilja
Parsley
Petersilie
Petroselinum crispum
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)
Pietarsilja
Persilja
Parsley
Petersilie
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Persiljan kotiseutu on todennäköisesti Välimeren alueella ja Länsi-Aasiassa. Monin paikoin Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa se kasvaa villiytyneenä, mutta Suomessa vain viljeltynä. Sitä on käytetty lääke- ja maustekasvina antiikin ajoista lähtien. Antiikin aika arvosti persiljaa tehokkaana lemmenlääkkeenä. Persilja on kaksivuotinen ja joskus useampivuotinenkin ruoho. Jos lehtiä käyttää ahkerasti eikä anna kasvin kukkia, se voi nousta maasta vielä kolmantenakin vuonna. Persiljan suvun nimi Petroselinum juontaa juurensa muinaiseen Kreikkaan. Nimi on ilmeisesti johdos sanoista "petros", kivi tai kallio ja "selino", selleri.
Tavallisen kähärälehtisen muodon (Petroselinum crispum var crispum) lisäksi viljellään myös sileälehtistä persiljaa eli silopersiljaa (Petroselinum crispum var. neapolitanum) ja jonkin verran myös juuripersiljaa (Petroselinum crispum var. tuberosum). Jos ei pidä kähärälehtisen persiljan karkeasta rakenteesta, kannattaa kokeilla näitä sileälehtisempiä vaihtoehtoja. Keski-Euroopassa sileälehtinen persilja onkin suositumpi kuin kähärälehtinen sukulaisensa.
Persiljan lehdissä on runsaasti A-vitamiinin esiastetta ja C-vitamiinia: päivittäisen A-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen riittää 5 g tuoreita lehtiä ja C-vitamiinitarve tulee täyteen 30 grammasta. Lisäksi kasvissa on paljon rautaa, kalsiumia, fosforia ja magnesiumia. Persiljaa pitäisi käyttää nimenomaan tuoreena, jotta vaikuttavat aineet tulisivat hyödyksi. Vähäinenkin kuumentaminen tuhoaa vitamiineja. Mausteena käytettynä persilja ei vie muilta valmistusaineilta makua. Se sopii lähes kaikkiin ruokalajeihin: keittoihin, kala-, liha- ja munaruokiin, makaroni- ja riisiruokiin sekä salaatteihin ja kasvisruokiin. Kuivattuna persilja on paljon miedompaa kuin tuore ja vitamiineiltaan köyhempää.
Juuripersilja on monipuolinen kasvi ruuanlaitossa: lehtiä voi käyttää normaaliin tapaan, ja juuret sopivat hyvin keittoihin ja muhennoksiin. Juuren mietoa ja hienoa persiljalle ja sellerille häivähtävää makua ei saisi peittää muilla voimakkaammilla yrteillä ja juureksilla. Juuri sopii käytettäväksi myös raakana. Kun juuripersiljan lehtiä käyttää ahkerasti, juurikin kasvaa paremmin.
Käyttö rohtona
Rohtona käytetään persiljoiden tuoreita lehtiä, juuria ja lohkohedelmiä. Hedelmiä suositellaan käytettäväksi vain rohdostarkoituksiin, ei ravinnoksi. Perinteisesti persiljaa on käytetty virtsatievaivoihin, reumatismiin, kuukautiskipuihin sekä ilmavaivoihin. Sillä on myös kuukautisia edistävä ja abortoiva vaikutus. Persiljaa onkin käytetty aborttien tekemiseen, ja ilmeisesti tästä syystä Pariisin ilotyttökatuja on nimitetty persiljakaduiksi. Persiljan hedelmät ja juuret ja jonkin verran myös lehdet sisältävät apiini-nimistä flavonoidiglykosidia sekä eteeristä öljyä, joka antaa kasville ominaisen tuoksun ja maun. Eteerisen öljyn koostumus vaihtelee paljon. Se sisältää mm. apiolia ja myrtistisiiniä. Rohdosvaikutus perustuu paljolti apioliin, joka edistää veren virtausta ruuansulatuselimiin, limakalvoihin ja kohtuun. Se supistaa voimakkaasti kohtua, edistää kuukautisten alkamista ja laukaisee kouristuksia. Se myös parantaa ruokahalua. Myrtistisiini vaikuttaa verisuonia laajentavasti, ja flavonoidi-glykosidi apiini lisää virtsaneritystä. Ulkoisesti käytettynä persilja parantaa turvotuksia, ruhjeita ja mustelmia.
Persiljan kohtuullinen säännöllinenkään käyttö ei aiheuta terveydellistä haittaa. Kuitenkaan raskauden aikana persiljaa ei pidä käyttää runsaasti. Haittavaikutuksena persiljan hyvin suuret annokset voivat aiheuttaa keskenmenoja ja hermotulehduksia. Persiljasta tislattua eteeristä öljyä ei pidä käyttää omin päin. Edellä mainittujen haittavaikutuksien lisäksi öljyn sisältämät apioli ja myrtistisiini voivat aiheuttaa ruuansulatuselinten verenvuotoja, hallusinaatioita ja sydämentykytystä. Persiljan sisältämät furokumariinit voivat aiheuttaa herkkäihoisilla valoherkkyyttä tulehduttaen ihoa.