Rönn
Mountain ash
Eberesche
Sorbus aucuparia
Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)
Kotipihlaja
Rönn
Mountain ash
Eberesche
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Pihlaja on suomalaisten pyhä puu ja Pohjois-Savon maakuntakasvi. Sitä esiintyy koko maassa korkeimpia tuntureita lukuunottamatta. Kasvupaikan valinnassaan pihlaja on kovin vaatimaton. Puumaiseksi ja marjovaksi se kuitenkin kasvaa vain paikoilla, missä ravinteita, kosteutta ja valoa on riittävästi. Kukkivassa pihlajassa on trimetylamiinin tuoksu, joka houkuttelee runsaasti pölyttäviä mehiläisiä ja muita hyönteisiä. Kukkia ja marjoja on paljon yleensä joka toinen vuosi. Pihlajanmarjojen määrä vaikuttaa omenasatoon, sillä jos marjoja on runsaasti, pihlajanmarjakoit pysyttelevät pihlajissa eivätkä ehdi tehdä tuhojaan omenapuissa. Pihlajan marjat ovat yleensä punaisia, mutta keltamarjaisiakin pihlajia voi tavata. Jos siemenet eivät rikkoudu tilhien, punatulkkujen ja rastaiden syödessä marjoja, ne itävät hyvin lintujen suoliston läpi kuljettuaan. Pihlaja kuuluu kauppayrtteihin.
Kaksi muutakin pihlajalajia kasvaa maassamme, tosin vain lounaisimmassa Suomessa: suomenpihlaja eli härkäpihlaja (Sorbus hybrida, Sorbus fennica ) ja ruotsinpihlaja eli papinpuu (Sorbus intermedia, Sorbus suecica). Niiden marjat ovat makeamman makuisia kuin kotipihlajan. Kotipihlajan alalaji pohjanpihlaja (Sorbus aucuparia subsp.glabrata) kasvaa Pohjois-Suomessa.
Pihlajan marjoissa on C-vitamiinia n. 100-200 mg/100 g, ja karoteenia niissä on myös runsaasti (n.18 mg/100 g). Marjoja käytetään mm. mehuihin, viineihin, hyytelöihin, soseisiin ja leipätaikinoihinkin, mutta parhaiten arvokkaat aineet tulevat hyödynnetyksi nektarissa. Marjojen maku vaihtelee hyvin paljon puusta toiseen perimän mukaan, joten makeamarjaiset pihlajat kannattaa merkitä maastoon. Yleensä pienikokoisemmat marjat ovat kitkerämpiä. Pakastus ja kuivaus vähentävät marjojen kitkeryyttä. Pakastetut marjat sopivat hyvin antamaan väriä ja kirpeyttä salaatteihin ja raasteisiin, ja salaatteihin käyvät hyvin myös nuoret pihlajan lehdet. Vanhempia lehtiä voi hyödyntää yrttiteen raaka-aineeksi; varsinkin hiostettuina niissä on hieno aromi. Pihlajan silmuista saa karvasmantelin makua teehen ja ruokiin.
Rohtona pihlajanmarjoja on käytetty mm. munuais- ja rakkovaivoihin, lisäämään virtsaneritystä sekä kihtiin ja reumatismiin. Niillä on myös lievä ulostava vaikutus.
Pihlajan puuainesta voidaan käyttää huonekaluiksi. Ennen siitä on tehty mm. aisoja ja haravan piikkejä.