Minttua käytettiin kansanlääkinnässä moniin vaivoihin. Svensk Botanik –teoksessa 1800-luvun alussa Conrad Quensel arvioi mintun ansioiksi mm. "aromaattisen aineensa avulla vaikuttaa hermoihin, ehkäisee värveitä, vahvistaa vatsaa, poistaa kaasuja vatsasta, rauhoittaa kouristuksia, oksentamista jne." Minttua suositeltiin, kuten montaa muutakin kasvia, ilmaa poistavana aineena. Tämä oli erityisen tärkeä ominaisuus, sillä entisaikojen ruokavalio aiheutti paljon vatsavaivoja.

Samassa kirjassa suositeltiin myös lehtien tai minttuöljyn panemista kainaloihin, joka auttoi imettäjää poistamaan maito rinnoista, sen jälkeen kun lapsi oli vieroitettu. Quensel mainitsi myös suurien minttumäärien syömisen vaikuttavan syyskesällä lehmiin. Kateellista naapuria tai noitia saatettiin syyttää, kun lehmät yhtäkkiä lakkasivat lypsämästä tai saadusta maidosta juuston valmistaminen ei onnistunutkaan. Todelliseksi syyksi Quensel paljasti mintun ominaisuudet, jotka suurina määrinä vaikuttivat lehmän maidon tuotantoon tai saadun maidon laatuun.