Nämä sivut esittelevät tunnettuja juomia, joita yrtit ovat jo kauan maustaneet. Useimmat maut ovat maailmankuuluja ja toisia taas pidetään kovin kansallisina. Voit tutustua tähän yrttiperinteen osaan luvuissa: Yrtit viinan mausteina maailmalla Esimerkkejä markkinoilla olevista "yrttiviinoista"
Yrtit viinan mausteena maailmalla Aniksella maustetaan turkkilainen raki ja kreikkalainen ouzo sekä ranskalainen anisette, jota marseillelaiset ryyppivät aamusta iltaan, niin kuin Armas J. Pulla on todennut. Viimeksi mainittu juoma tunnetaan paremmin nimellä pastis, jota on sanottu Marseillen kansallisjuomaksi. Ranskalaisilla on fenkolilla maustettu likööri: fenouillette. Iisopilla on maustettu mm. sveitsiläinen absintti ja Chartreuse-likööri. Katajanmarja on yksi vanhimmista viinanmausteista. Mustat marjat tekevät geneveristä geneverin, ratafiasta ratafian, akvaviitista akvaviitin, steinhägeristä Steinhägerin ja ginistä ginin, totesi Armas J. Pulla. Pohjolassa entisaikaan katajanmarjoilla maustettiin olutta ja tehtiinpä siitä kaljaakin. Hollantilainen genever on pontikanvivahteinen viljaviina, joka on maustettu pelkästään katajanmarjoilla. Gin on katajanmarjaviinoista tunnetuinta, mutta sen vahva maku on usean mausteen yhteissumma. Alko ilmoittaa oman gininsä mausteeksi lisätyn katajamarjan ohella väinönputkea eli angelikaa ja korianteria. Kuminaa on käytetty vuosisatoja viinan ja viinin mausteena. Kuminan siemenistä tislattua oljyä on käytetty mm. liköörien mausteena. Kumina on vanhojen viinanmaustamisohjeiden yleisin ryyti. Päämausteena sitä käytetään akvaviiteissa. Näihin viljaviinoihin on usein lisätty hedelmäviinitislettä ja kuminan lisäksi myös muita mausteita kuten korianteria ja fenkolia. Makua kypsytetään suurissa tammitynnyreissä.
Akvaviitteihin liittyy uskomaton mutta tosi kertomus norjalaisesta Lysholms linje -akvaviitista. Australiaan tilattu lasti palautettiin vastaanottajan mentyä vararikkoon. Maapallon toiselta puolelta käyneiden tynnyreiden sisällön maun huomattiin parantuneen. Aika, laivan keinunta ja ilmastonvaihdokset olivat tehneet ihmeitä. Ensimmäiset linja-akvaviitit tekivät retkensä vuonna 1850. Myös nykyajan linja-viinat keikkuvat kuljetuskonteissa ja käyvät Australiassa saakka. Väinönputken voima tunnettiin kautta Euroopan, mutta sen vaikutusta voimistettiin monilla muilla yrteillä. Vermutti on viiniä, johon on lisätty koiruohouutetta ja sitä maustetaan myös väinönputkella. Koiruohoa on käytetty monen viinan mausteena. Kuuluisin lienee absintti, joka kiellettiin myrkyllisyytensä takia.Esimerkkejä markkinoilla olevista "yrttiviinoista"
Luostareissa keksittiin, että rohtojen lääkevaikutus tehostui, kun yrttejä uutettiin vahvoissa alkoholipitoissa nesteissä. 1300- ja 1400-luvuilla syntyivät ensimmäiset kuuluisat luostariliköörit, mutta aikaisemminkin viineihin oli sekoitettu parantavia rohtoja. Ruttoepidemian laajetessa, myös rohdot levisivät. Ihmerohtojen ja lääkkeiden markkinat olivat rajattomat. Alkoholi- ja yrttilääkkeitä alettiin makeuttaa hunajalla ja niistä tuli haluttua kauppatavaraa. Lääkkeistä tuli pikkuhiljaa nautintoaineita, joiden uskottiin vaikuttavan mm. lemmenjuomana. Kahta suosittua luostarilikööriä Chartreusea ja Bénédictineä valmistetaan edelleen. Salaiset reseptit ovat vain muutaman munkin tiedossa. Bénédictine -ohje kehitettiiin 1510, mutta tiedot 29 yrtin yhdistämisestä olivat karttuneet pitkän ajan kuluessa. Liköörin kerrotaan sisältävän mm. iisoppia, vaniljaa, sahramia ja muskottipähkinää. Chartreuse-liköörin kehittävät ranskalaiset kartusiaanimunkit, jotka käyttivät La Grande Chartreuse-juomaan, tarinasta riippuen, 130 tai 200 eri yrttiä! Vihreä väri tulee pinaatista. Italiassa suosittiin ruusunterälehdistä valmistettua Rosoglio-likööriä. Pohjolaan liköörit tulivat myöhemmin. Cajsa Wargin keittokirjassa oli toistakymmentä reseptiä mausteviinoille. Niiden lopputulosta saattoi hyvin nimittää likööriksi, koska juomat olivat niin makeita, vaikka Cajsa käyttikin niistä viina-nimikettä. Tuohon aikaan Ruotsiin tuotiin muutamia likööripulloja lähinnä hovin käyttöön. Varsinainen läpimurto tapahtui 1800-luvun puolella, kun sokerin käyttö yleistyi, ja kahvihuoneet tulivat muotiin. Likööriä nautittiin kahvin ja leivosten kanssa. Usein juomat valmistettiin eksoottisista hedelmistä, joita vilkastuvan kaukomatkailun mukana kulkeutui myös Pohjolaan. Pohjolan rahvaan pariin väkiviinan käyttö levisi 1600- ja 1700-luvuilla. Tavallisesti viina oli maustamatonta, mutta koska sitä käytettiin yleislääkkeenä, siihen voitiin myös sekoittaa erilaisia rohtoyrttejä. Yrtit myös maustivat viinaa ja peittivät sen pontikan makua. Suomessa viinan kotipoltto oli ajoittain ( esim. 1718-1731, 1775-1787) kiellettyä, mutta sen käyttö levisi voimakkaasti 1800-luvun alussa. Kotipoltto kiellettiin lopullisesti 1866. Pohjolassa viinaa höystettiin yleisesti marunalla, rohtoliperillä, kuminalla, fenkolilla, katajanmarjoilla ja pukinjuurella. Yrttiviinoista tuli suosittuja nautintoaineita, ja niitä käytettiin tietysti myös lääkkeinä ja "taikajuomina". Yleisimmin käytettiin tutuimpia kasveja, joiden vaikutukset tunnettiin hyvin. Eri kasveissa voima oli eri kohdissa.
Kukkia käytettiin siankärsämöstä, kamomillasauniosta, kevätesikosta, kielosta, ruususta ja marunasta; koiruohosta koottiin kukkivat oksat, pietaryrtistä kukat ja lehdet. Suopursun, suomyrtin, salvian, iisopin, kirvelin, liperin ja koivun lehtiä käytettiin viinaa maustamaan. Koivun silmut olivat arvotavaraa. Aniksesta ja kuminasta otettiin talteen siemenet, humalasta kävyt. Marjoja käytettiin mahdollisuuksien ja mielikuvituksen mukaan.
Nykytietämyksen mukaan kevätesikkoa, pietaryrttiä, suopursua ja varsinkaan kieloa ei suositella enää käytettäväksi! Tavallisesti yrttiviina valmistettiin seuraavasti: kasvit tai kasvin osat pantiin lasi- tai posliiniastiaan ja päälle kaadettiin viinaa niin paljon että yrtit peittyivät. Seos sai tekeytyä jonkin aikaa ja sitten se siivilöitiin. Näin saatu esanssi sai seistä muutaman kuukauden ja sitten se oli valmista käytettäväksi kirkkaan viinan maustamiseen. Makeuttamiseen käytettiin hunajaa silloin harvoin, kun se katsottiin tarpeelliseksi – tehokkaan lääkkeen pitikin maistua pahalta. |