Rosmarinus officinalis
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
Rosmarin
Rosemary
Rosmarin
Rosmariini on jopa puolitoista metriä korkeaksi kasvava nahkealehtinen ikivihreä varpukasvi. Se kasvaa luontaisesti Välimeren alueen kuivilla rinteillä meren läheisyydessä, mistä sen vahva tuoksu leijailee kauas merelle asti. Latinankielinen sukunimi Rosmarinus ("ros marinus") tarkoittaakin meren kastetta. Ilmeisesti roomalainen Plinius antoi tuon nimen siksi, että roiskeet kastelivat lähellä rantaa kasvavia rosmariineja. Lajinimi officinalis merkitsee lääkkeenä käytettyä. Rosmariinin reunoiltaan sisäänpäin kääntyneet lehdet muistuttavat havupuiden neulasia, ja kasvin aromikin vivahtaa havupuulle. Rosmariini on aina ollut onnea tuovan yrtin maineessa, ja se on ollut tärkeä rohto- ja taikakasvi. Rosmariini on myös antiseptinen kasvi. Ranskassa on vuoteen 1960 asti desinfioitu sairaaloiden potilashuoneita rosmariinin lehtiä ja katajanmarjoja polttamalla.
Rosmariinia on viljelty hyvin kauan; Sveitsin luostareissa sitä kasvatettiin jo vuonna 820. Suomessa sitä on viljelty Turun linnan ryytimaassa 1500-luvun lopulla. Meillä rosmariinia viljellään yksivuotisena maustekasvina, sillä Suomessa kasvi ei talvehdi. Sitä voi myös talvettaa ruukussa ikkunalla alle +10 oC:n lämpötilassa.
Lehdissä on rosmariinihappoa, jolla on tulehduksia hillitsevä vaikutus. Eteerinen öljy sisältää mm. sineolia, kamferia ja pineeniä. Eläinkokeissa kasvin on todettu lisäävän sapen ja virtsan eritystä sekä laukaisevan kouristuksia. Suuret määrät kasvia voivat myös aiheuttaa runsaammat kuukautiset. Kylvyissä ja voiteissa rosmariini edistää verenkiertoa ja lievittää reumaattisia vaivoja sekä hermosärkyä.
Kerrotaan, että Unkarin kuningatar Isabella parani kihdistä ja halvauksesta yli 70-vuotiaana mm. rosmariinista uutetun öljyn avulla ja sai takaisin nuoruuden viehkeytensä.Tämä parantava kukkaisvesi nimettiin "Unkarin kuningattaren vedeksi".