Ruohosipuli

Allium schoenoprasum
Liliaceae-heimo (Liljakasvit)

Ruoholaukka
Ruoho-lööki

Gräslök
Chive
Schnittlauch

Yleiskuvaus

Ruoholaukka eli ruohosipuli on monivuotinen tuppaina kasvava yrtti, joka kuuluu yleisimpiin maustekasveihin Suomessa. Sitä voi löytää myös luonnosta Etelä- ja Lounais-Suomen saaristosta sekä harvoin sisämaan kallioilta jäänteenä niiltä ajoilta, kun meri vielä huuhteli alueita. Ruoholaukan ulkonäkö vaihtelee maantieteellisen sijainnin mukaan, ja esim. Lapissa Jäämeren rannikolla siitä on olemassa oma kookas ruoholaukkarotunsa (Allium schoenoprasum var. sibiricum). Ruoholaukka on niitä harvoja viljeltyjä maustekasveja, joita tavataan Suomesta luonnonvaraisena. Saaristosta ja rannikkolta sitä voi kohtuullisesti kerätä luonnosta, mutta muualla se on syytä jättää rauhaan harvinaisuutensa vuoksi ja tyytyä viljeltyihin sipuleihin. Euroopan ja Aasian lisäksi ruoholaukkaa kasvaa myös Pohjois-Amerikan viileällä ja lauhkealla vyöhykkeellä.

Ruoholaukan sipulit ovat pieniä ja kapeita ja muodostuvat juurakon haarojen päihin, mikä edistää kasvin leviämistä suuriksi kasvustoiksi. Kukinnan aikaan luonnonvaraisten ruohosipulien lehdet alkavat kuihtua, ja kasvi häipyy pikkuhiljaa näkymättömiin, elleivät loppukesän sateet houkuttele sitä uudelleen kasvuun.

Ruoholaukka sopii hyvin myös koristekasviksi, sillä se kukkii aikaisin kesällä vaaleanpunaisin sarjakukinnoin, jotka pääsevät oikeuksiinsa muutoin vielä värittömässä kukkapenkissä.

Näköislajit

Suomessa kasvaa luonnossa neljä muutakin laukkaa ruoholaukan lisäksi: nurmilaukka (Allium oleraceum), hietalaukka (Allium vineale), käärmeenlaukka (Allium scorodophrasum) ja karhunlaukka (Allium ursinum). Ne kaikki ovat Lounais-Suomessa esiintyviä litteä- tai kourulehtisiä lajeja, joiden levinneisyys Uudenmaan rannikolla myötäilee ikivanhojen satamien ja luostareiden sijaintia. Lajit ovat nurmilaukkaa lukuun ottamatta harvinaisia, ja karhunlaukka on Ahvenanmaalla rauhoitettu. Nurmilaukan levinneisyys ulottuu jokia pitkin myös sisämaahan. Sitä on nimitetty vihanneslaukaksi ja keripukkiyrtiksi, koska se on ollut merenkulkijoiden C-vitamiinin lähteenä laivoilla

Kiinalainen ruohosipuli (Allium tuberosum) on kotoisin Kauko-Idästä, missä se kasvaa myös luonnonvaraisena. Kiinassa sitä on viljelty jo yli 2000 vuotta, mutta Suomessa viljelyä on harrastettu vasta vuodesta 1981. Olemukseltaan se on hennompi kuin tavallinen ruohosipuli, ja lehdet ovat kolmiomaiset eivätkä pyöreät. Kukat ovat valkoiset ja tuoksuvat hyvältä. Maultaan kiinalainen ruohosipuli muistuttaa hieman valkosipulia.

Käyttö ravintona

Ruoholaukka sopii mausteeksi kaikkiin niihin ruokiin, joihin tarvitaan mietoa sipulin makua kuten salaatteihin, keittoihin, kastikkeisiin, munakkaisiin, voileipien päälle ja sillin lisäkkeeksi. Se kuuluu osana fines herbes -mausteseokseen. Kukista saa kauniita koristeita kattaukseen. Ruohosipulia kannattaa käyttää mahdollisimman paljon tuoreena ja lisättynä valmiisiin ruokiin, sillä se sisältää runsaasti C-vitamiinia. Siinä on myös erittäin paljon rautaa ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia. Kuivaamista parempi säilöntämenetelmä on pakastaminen.

Ruokaohjeet

Ravintoainesisältö

Käyttö rohtona

Ennen ruoholaukka oli myös rohtokasvi. Sitä käytettiin mm. hengenahdistukseen ja yskään.

Muu käyttö

Siipikarjan ruokaan sekoitettuna ruoholaukan sanotaan antavan lihalle paremman maun. Hevosten puolestaan sanotaan piristyvän ruohosipulilla, jota on sekoitettu kauroihin.

Viljelyohjeet

Kansanperinne