Kirskål
Goutweed
Giersch
Aegopodium podagraria
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)
Ihmisenputki, kihtiruoho
Kirskål
Goutweed
Giersch
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Vuohenputki oli alunperin eurooppalainen rantalehtojen kasvi, vaikka nykyisin se on levinnyt puutarhojen kiusaksi Pohjois-Amerikkaankin. Suomessa se kasvaa lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana se on melko harvinainen. Vuohenputki menestyy vain viljavassa maassa, mikä tosin on laiha lohtu niille, joiden puutarhan se on vallannut. Se leviää erittäin tehokkaasti maavarsiensa avulla, joiden katkominen maata muokattaessa edesauttaa vuohenputken leviämistä aina vain laajemmalle. Leviämistehokkuudessaan vuohenputki on juolavehnän luokkaa ja sillä on ilmeisesti myös samanlainen kyky erittää maahan kemikaaleja, jotka estävät muiden kasvilajien kasvua.
Suvun latinalainen nimi Aegopodium tulee kreikan kielen sanoista "aigos", vuohen, ja "podion", pieni jalka. Lajinimi podagraria viittaa latinankieliseen sanaan "podagra", mikä tarkoittaa kihtiä. Kasvia on perinteisti käytetty kihtilääkkeenä. Vuohenputkea on viljelty keskiajalla luostaripuutarhoissa, ja Suomessakin viljelyä on ilmeisesti harjoitettu vielä 1900-luvulla. Vuohenputki kuuluu kauppayrtteihin.
Matkijoina vuohenputkelle ovat monet sarjakukkaisten heimon kasvit, joista hukanputki (Aethusa cynapium), myrkkykatko (Conium maculatum)ja myrkkykeiso (Cicuta virosa) ovat erittäin myrkyllisiä. Eniten vuohenputkea muistuttava on ehkä yleisenä kasvava vaaraton karhunputki (Angelica sylvestris). Karhunputki kasvaa yksittäin, varressa on tavallisesti punertavaa väriä, alimmat lehdet ovat yleensä kolmeen kertaan parilehdykkäiset, kukinto on valkoinen tai punertava ja pikkusarjat ovat suojuslehdelliset. Koska vuohenputkea kerätään keväällä hyvin pienenä, erehtymisen vaara on suuri, ja siksi vuohenputki täytyykin ehdottomasti tunnistaa. Hyvä keino on seurata kasvuston kehitystä yksi kesä ja kerätä sitten tunnistettua kasvia seuraavana kesänä samasta varmasta paikasta.
Vuohenputki on kevään ensimmäisiä syötäviä villivihanneksia. Maku on parhaimmillaan silloin, kun lehdet kerätään vaaleanvihreinä ja vielä hiukan suppuisina. Sitä voi käyttää nuorena silputtuna salaateissa ja keittojen lisänä sekä pinaatin tai kaalin tapaan valmistettuna. Sitä voi myös pakastaa tuoreena tai kuivata talven varalle lehtivihreäsekoituksiin. Kuivattua vuohenputkea voi käyttää mausteena. Lehdet sisältävät mm. rautaa ja C-vitamiinia.
Rohtona vuohenputkea on käytetty perinteisesti kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin sekä myös rauhoittavana rohtona. Siitä tehty rohdos tunnettiin nimellä Herba Sancti Gerhardi erään pyhimyksen nimen mukaisesti. Kihdin vaivaaman varpaan kääriminen murskattujen vuohenputken lehtien sisään pitäisi auttaa voimakkaaseenkin kipuun. Nivelvaivoja on parannettu keitetyistä juurakoista ja lehdistä tehtyjen hauteiden avulla.