Svarta vinbär, tistron
Black currant
Schwarze Johannisbeere
Ribes nigrum
Grossulariaceae-heimo (Herukkakasvit)
Mustaviinimarja
Hepomarja, hiestama, hiestana, kallo, kolli, kollinmarja, ludinmarja, musta viinamarja, oivuke, oivukka, ojakas, ojake, ojakkainen, ojukka, ojuke, ourukka, siestama, siestan, siestarainen, siestarmarja, siesteri, siesteriäinen, siesturi, vitsamustikka, ämmäkkö
Svarta vinbär, tistron
Black currant
Schwarze Johannisbeere
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Mustaherukka on alkuperäinen pensas Suomen luonnossa. Sitä tapaa harvakseltaan lähes koko maasta lehtokorvista, purojen varsilta, rantalehdoista, rannikoilta ja saaristosta. Etelä-Suomessa luonnonpensaat ovat yleisiä, mutta pohjoiseen mentäessä ne käyvät yhä harvinaisemmiksi. Tosin niitä löytyy vielä Inarin korkeudeltakin. Nykyisin valtaosa luonnon mustaherukoista on kuitenkin viljelykarkulaisia. Mustaherukan erottaa muista herukoista lehtien alapinnalla olevien keltaisten tuoksuvien pihkanystyjen avulla. Mustaherukka kuuluu kauppayrtteihin.
Mustaherukkaa muistuttavilta punaherukalta ja taikinamarjalta puuttuvat lehtien alapinnan pihkanystyt ja niistä aiheutuva ominaistuoksu. Myös koiranheidestä (Viburnum opulus) mustaherukan erottaa tuoksun perusteella. Koiranheisi on Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa yleisehkönä kasvava 1-4 metriä korkea pensas, jota viljellään myös koristekasvina. Sillä on sormiliuskaiset vaahteraa muistuttavat lehdet ja punaiset marjat, jotka raakana voivat aiheuttaa vakavia vatsa- ja suolistotulehduksia.
Mustaherukasta voi käyttää sekä marjat että lehdet. Marjoissa on paljon C-vitamiinia (180-200 mg/100 g). Niistä voi valmistaa esim. mehua, hyytelöä, sosetta ja likööriä. Viinimarja-nimitys juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin munkit keksivät aloittaa viinin valmistuksen herukoiden marjoista. Mustaherukan siemenet sisältävät gammalinoleenihappoa. Tästä syystä marjat olisikin edullista käyttää sellaisessa muodossa, että siemenet murskaantuvat ja tulevat hyödynnetyksi. Mustaherukan lehtiä on perinteisesti käytetty kurkkujen säilömiseen, hapankaaliin ja siman valmistukseen. Kuivattuna ja erityisesti vielä hiostettuna niistä saa erinomaista yrttiteetä. Lehtiä ei kuitenkaan pidä kerätä suuria määriä samasta pensaasta, sillä keruu voi heikentää pensasta. Lehdissä on C-vitamiinia n. 310 mg/100 g. Myös mustaherukan kukkia voi kerätä ja kuivata teeaineksiksi.
Mustaherukkaa on perinteisesti käytetty nestettä poistavana rohtona kihtiin ja reumaan. Lehdistä ja kukista tehdyllä keitteellä on tulehduksia ja nivelkipuja lievittävä vaikutus. Lisäksi lehdet edistävät ruuansulatuselimistön ja munuaisten toimintaa. Sekä lehdet että marjat edistävät hikoilua ja sopivat vilustumissairauksien hoitoon. Marjoissa on runsaasti flavonoideja, jotka vahvistavat laskimosuonten seinämiä. Niiden käyttö on hyväksi verisuonten purkaumista ja peräpukamista kärsiville. Toivo Rautavaara oli sitä mieltä, että kukaan ei kuole verenpaineeseen tai verisuonten kalkkeutumiseen, jos juo lasillisen mustaherukkamehua päivässä.
Mustaherukan lehdet ovat usein härmäsienen saastuttamia. On varottava härmäisten lehtien keräämistä mukaan.