Hallon
Raspberry
Himbeere
Rubus idaeus
Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)
Vattu
Faaderma, faarain, hallain, maarain, vaapukka, vaarain, vaarama, varelma, vatukka
Hallon
Raspberry
Himbeere
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Vadelma on versostoltaan kaksivuotinen puolipensas, joka viihtyy avoimilla paikoilla, kuten metsänlaiteilla, ojien reunoilla, rantalehdoissa ja kallioilla. Maavarsisto on laajalle levinnyt ja monivuotinen. Ensimmäisenä kesänä vadelma muodostaa ruohomaisen haarattoman ja syksyä kohti puutuvan verson. Toisena kesänä verso haarautuu ja kukkii, minkä jälkeen se syksyllä kuolee. Marja on kerrottu luumarja, joka muodostuu yksisiemenisistä osasista. Vadelma on pioneerikasvi, joka valtaa mieluusti hakkuualueet maaperän typpivaroja hyväksi käyttäen ja marjoo sitten runsaasti muutamana vuonna uudella kasvupaikallaan. Sadot kuitenkin ehtyvät maaperän typpivarojen vähetessä. Kukkimisajan sääolot vaikuttavat ratkaisevasti pölyttäjien ja sadon määrään. Vadelmalla ovat yleisiä myös satoa vähentävät virustaudit. Kaikkien yleisesti tuntemat vattumadot ovat vattukuoriaisen toukkia, jotka syövät marjoja ja kukkapohjuksia. Myös äitikuoriainen tuhoaa satoa syömällä kukkien emejä ja heteitä ennen kuin munii munansa raakileisiin. Vattukärsäkkäät puolestaan munivat jo vadelman nuppuihin ja estääkseen niitä avautumasta purevat nupun kannan puoliksi poikki.
Vadelman marjoja on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisella ajalla, ja sen viljelykin alkoi jo keskiajalla. Vadelmasta on jalostettu useita eri lajikkeita, jotka myös ovat villiytyneet. Mesimarjan kanssa vadelmasta on kehitetty risteymä, mesivadelma, joka on kasvutavaltaan kuin vattu, mutta marjassa on myös mesimarjan aromia. Vadelman suvun latinalainen nimi Rubus tarkoittaa punaista ja lajinimi idaeus viittaa Ida-vuorella kasvavaan.Vadelma on yksi kauppayrteistä.
Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia.
Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g; venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.
Vadelman lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka parantavat ripulia supistamalla limakalvoja. Lisäksi vadelma vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi. Vadelmaa on pidetty odottavien äitien yrttinä, jonka lehtiä pitäisi käyttää säännöllisesti odotusaikana. Lehtien sisältämä fragariini-yhdiste vaikuttaa eristettynä kohdun lihaksia stimuloivasti ja rauhoittavasti jouduttaen kohdun supistuksia. Vadelman marjat vaikuttavat pehmentävästi kovaan vatsaan. Niistä on tehty myös siirappia kuumerohdoksi. Kuivatuista marjoista tehtyä teetä käytetään hiostavana rohtona vilustumissairauksissa. Entisen Neuvostoliiton alueella marjoja kuivataan apteekkienkin tarpeisiin.